Byrokratiaaaaaa, osa 58

Olen yrittänyt pariin otteeseen lukea Franz Kafkan Linnan. Molemmilla kerroilla on lukeminen jäänyt kesken ja tuskastuminen on ollut maksimissaan. Miksi ei yksi maanmittaaja pääse tekemään työtään? Miksi byrokratia on ollut niin jyrkkää ja ihmisten elämästä vieraantunutta?

Välillä täällä Dubaissa tuntuu, että olen joutunut osaksi Kafkan kuvailemaa maailmaa. Byrokratia täällä on… mielenkiintoista. Kuten jo aiemmin kirjoitin, missään ei yleensä selvästi ilmoiteta mitä papereita mihinkin tarvitaan. Vastaus vaihtelee viranomaisen mukaan. Tai voi olla, että nettisivuilla on ilmoitettu mitä tarvitaan. Ja kun menee paikan päälle, niin eihän se niin olekaan. Näin kävi minulle, kun yritin aloittaa oman paperisotani saadakseni pysyvän oleskeluluvan. Nettisivuilla luki: 1. Mene terveystarkastukseen. 2. Tee hakemus pysyvästä oleskeluluvasta. Toimintaohjeita jatkui vielä jonkin verran, mutta oma matkani katkesi jo kohtaan yksi. ”Rouva, ensimmäisenä pitää tehdä hakemus pysyvästä oleskeluluvasta, sen jälkeen tullaan terveystarkastukseen”. Jaa, mitäs siihen sen enempää. Taksi kohti kotia ja lasillinen viiniä. Tämä täällä harvinainen herkku oli siinä vaiheessa enemmän kuin paikallaan.

Yritimme myös rekisteröidä vuokrasopimuksemme. Tämä tyssähti alkuperäisen vuokrasopimuksen puuttumiseen. Ongelma tässä asiassa vain on, että alkuperäinen vuokrasopimus on sähköisessä muodossa. Meillä ei ole sopimusta, jossa olisi vuokranantajan allekirjoitus mustekynällä kirjoitettuna. Vuokranantajamme asuu Britanniassa ja meillehän ei posti taida tulla.

Mutta eiköhän asiat jotenkin hoidu. Ainahan minä voin käydä ulkomailla kuukauden välein ja saada turistiviisumin. Olen jo luvannut, etten enää ikinä hauku KELAa. Tosin voi olla, että kun muutamme takaisin Suomeen ja yritämme selvittää oikeuksiamme erilaisiin palveluihin, olen jo unohtanut nämä Dubain koukerot ja manaan KELAn alimpaan kastiin ja päivittelen byrokratiaa ja ihmettelen miten viranomaiset ovat niin vieraantuneet ihmisten arjesta.

Ja opettajana minähän olen myös itse viranomainen…

Alla olevassa kuvassa on Typing Office, jossa käydään täytättämässä sähköisiä hakemuksia (niitähän ei tietenkään itse täytetä netissä). Virallisen näköinen paikka vai mitä? 

Jouluilua

Jouluihmisenä joulun aika Dubaissa kauhistutti hieman vielä Suomessa ollessa. Pelko jouluttomasta marras-joulukuusta osoittautui kuitenkin vääräksi. Vaikka Arabiemiraatit on muslimivaltio, asuu täällä niin paljon länsimaisia ihmisiä, ettei joulun tuloa voi olla huomaamatta. Joulutavarat tosin ovat lähinnä britti- ja jenkkityylisiä: paljon kimalletta ja välkkyviä valoja. Onneksi pakkasin mukaamme muutaman tontun ja enkelin, jotta joulu tuntuu kotoisemmalta. Ja onneksi Ikea pohjoismaisine tyyleineen pelastaa tässäkin asiassa.

Joulufiilikseen pääsee mukavasti ilta-aikaan. Pimeys tulee jo ennen kuutta ja sen jälkeen voikin sytyttää kynttilät. Vielä verhot kiinni, niin ei edes naapuritalon valot häiritse. Aamulla herätessä joulufiilis kyllä katoaa. Päivällä 25-30 asteen lämmössä joulun tunnelmaa ei ole lainkaan. 

Joulupyhät täällä eivät ole vapaapäiviä. Koska aviomies on ollut niin vähän aikaa töissä, ei hän saa vielä ottaa lomapäiviä. Niinpä aattona ja joulupäivänä aviomies on töissä ja joulun viettomme tulee rajoittumaan ilta-aikaan. Tai no, minähän voin jouluilla aamusta iltaan:)

Jos joku nyt ihmettelee, miksi kirjoittaa joulusta marraskuun 27. päivä, vastattakoon hänelle, että normaalisti olen aloittanut joulun vieton marraskuun alussa. Aviomies on antanut luvan laittaa koristeita 1.11. lähtien. Joskus yritin jo lokakuun puolella, mutta noottiahan siitä tuli. 

Doha, Qatar

Turistiviisumilla saa Arabiemiraateissa olla 30 päivää (tai 30+9 päivää, lähteestä riippuen). Koska en ole vielä saanut pysyvää oleskelulupaa, olen täällä siten turistiviisumilla. 30 päivän rajapyykki alkoi lähestyä, joten piti selvittää miten pystyisin olemaan pitempään.

Rahalla täällä hoituu useimmat asiat. Turistiviisuminkin saa (käsittääkseni kerran) pidennettyä maksamalla noin 130 euroa. Toisaalta viisumin saa uusittua kunhan käy ulkomailla. Suosittua on ajaa autolla Omanin puolelle, leimat passiin ja seuraavat 30 päivää saa taas viettää täällä. Mietimme näitä vaihtoehtoja, mutta päätimme lentää päiväksi Qatarin pääkaupunkiin Dohaan. Suunnitelmissa oli muutenkin Dohan reissu, joten nyt saimme yhdistettyä kaksi asiaa kerralla. Lentoja Dohaan on useita päivässä ja matka kestää vain tunnin suuntaansa, joten päiväreissullakin jää kivasti aikaa tutustua kaupunkiin.

Ensimmäisenä saimme ihmetellä Dohan lentoasemaa. Lentokenttäbussit sukkuloivat kahden istuttavien henkilökärryjen ja matkatavara-ajoneuvojen välissä. Välillä odottelimme bussissa, että lentokonekin menee ohitse. Tässä vaiheessa ihmettelimme mihinkä olemme tulleet. Wikipedian mukaan maan kuitenkin piti olla maailman toiseksi vaurain… Myöhemmin selvisi, että lentokenttä on vielä rakenteilla, kaikkia osia ei ole vielä otettu käyttöön. Ulos astuttaessa ensimmäisenä huomasi matalat talot. Kun asuu 43. kerroksessa tornitalojen keskellä, alkavat alle 10-kerroksiset talot tuntua matalilta. Taksissa ihmettelimme hiljaisuutta. Kukaan ei tööttäilyt. Dubaissa aletaan huudattaa torvea, jos ei heti samalla hetkellä kun valo vaihtuu vihreäksi lähde liikkeellä. Tai jos muuten vain halutaan ilmaista mielipidettä ajamisesta tai ajamattomuudesta.

Ja olihan niitä korkeita taloja Dohaankin rakennettu, vain Dubaita huomattavasti pienemmälle alueelle. Monissa taloissa arkkitehti oli saanut käyttää mielikuvitustaan miten haluaa, lopputuloksena oli hauskoja ja mielenkiintoisia taloja. Tosin mielestämme mukana oli kyllä jo muutama kummallisuuskin.

Vietimme päivän kävellen rantakadulla ja etsien ostoskeskusta, jonka mallina on ollut Venetsia. Onneksi en ollut painanut tämän ostarin nimeä mieleeni, joten saimme ajaa taksilla ympäri kaupunkia ja tutustua kahteen muuhun ostariin ennen kuin löysimme oikean. Toisaalta näillä ajeluilla näki paljon kaupunkia ja hinta oli sangen halpa, joten eivät reissut hukkaan menneet. Olin lukenut, että perjantaisin ostarit aukeavat vasta kahden jälkeen. Taksikuski kuitenkin ilmoitti, että ostarit ovat auki. No, olivathan ne auki, liikkeet tosin aukesivat vasta kahdelta. Mutta Villagio oli matkan arvoinen. En ole ikinä käynyt niin kauniissa ostarissa.

Lopulta oli aika suunnata takaisin lentokentälle. Menimme sinne hyvissä ajoin, tarkoituksena oli syödä kivassa ravintolassa. ”Ravintoloitahan” oli sitten koko lentokentällä kaksi, kummastakin tuli mieleen ABC-ketjun syöttölät, tosin valikoima oli vielä suppeampi. Viinilasillista ei koko kentältä saanut, vaikka Dohassa isoimpien hotellien ravintoloissa saa viiniä ja lentokentällä on duty freessä alkoholia myynnissä. Lopulta sitten lentokoneeseen, uudet leimat passiin ja saan olla täällä taas seuraavat 30 päivää. Oma lyhyt yhteenveto Dohasta: Dubain pikkuveli, joka kasvaa kovasti.

Dubai Center for Special Needs

Vuorotteluvapaallahan voi tehdä juuri niitä asioita joita itseään huvittaa. Niinpä tämä vuorotteluvapaalla oleva opettaja suuntasi tänään kouluun. Joku voi tässä vaiheessa syyttää minua mielikuvituksen puutteesta, mutta minua kiinnostavat oikeasti täkäläiset koulut.

Yhtenäistä koulujärjestelmää täällä ei ole. Koulut noudattavat eri maiden opetussuunnitelmia. Länsimaiset koulut ovat usein joko jenkki-, britti- tai IB-kouluja. Näiden lisäksi täällä on mm. paikallisia, intialaisia, pakistanilaisia ja egyptiläisiä kouluja. Kouluviidakko tuntuu sangen hurjalta. Osa kouluista on selkeästi omistajiensa rahasampoja, toiset tuntuvat välittävän oikeasti oppilaista (tämän päätelmän olen tehnyt täysin kuulopuheiden perusteella;). Lähes kaikki koulut ovat maksullisia, peruskoulun lukukausimaksu on helposti 10 tuhatta euroa ja lukion 20 tuhatta.

Tänään oli Dubai Center for Special Needs – koulussa avoimet ovet. Niinpä aloitin kouluihin tutustumiseni tästä erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden koulusta. Sain johdatuksen koulun toimintaan suoraan koulun johdolta. Koulu painottaa käytännön taitojen oppimista. Monella oppilaalla on ollut oma hoitaja koko elämänsä ajan, joten itsenäinen toiminta on jäänyt vähemmälle. Suomalaisena opettajana suuni loksahti auki kun näin opetustilat ja henkilökunnan määrän. Tiloja oli vaikka minkälaisiin toimintoihin. Jokaisessa ryhmässä oli opettaja ja vähintään yksi avustaja. Monessa oli mukana myös vapaaehtoistyöntekijä. Myös minut toivotettiin tervetulleeksi vapaaehtoistyöntekijäksi (vuorotteluvapaallahan ei töitä juuri tehdä:). Täytynee tässä kuitenkin todeta, että koulu sijaitsee sangen kalliilla alueella täällä, tuskinpa kaikilla kouluilla on yhtä hyvä tilanne. Yhden mielenkiintoisen yksityiskohdan huomasin eräällä vapaaehtoistyöntekijällä. Rouvalla oli Manolot jalassa. No, pitihän sitä tietysti panostaa avoimien ovien päivään…

Shopping

Edellisessä tekstissä mainitsinkin jo dubailaisten ykkösharrastuksen, ostoksilla käymisen. Olen vasta tutustunut hieman tähän harrastukseen. Harrastuspaikkoja on täällä erittäin paljon. Lähes joka kaupunginosalla on jonkinlainen ostoskeskus. Meidän Marina Mall markkinoi itseään pienenä paikallisena ostarina, jossa on isosta ostarista otettu hyvät puolet. Kooltaan tämä pieni paikallinen ostari tuntuu Leppävaaran Selloa jonkin verran isommalta.

Mall of the Emirates  (moe) ja Dubai Mall vaativat jo syvempää harrastuneisuutta. Aloittelijalla menee näissä helposti pää sekaisin ja turnauskestävyys on koetuksella. Itse olen lähinnä tutustunut moeen. Samalla olen voinut yhdistää ostoksiin toisen harrastuksen, liikunnan. Moen pinta-ala kun sattuu olemaan 220 000 neliömetriä. Dubai Mall on jäänyt selkeästi kakkossijalle minun kohdalla. Siellä olen vieraillut vain kerran ja silloinkin vietimme aikaa lähinnä akvaariossa. Mutta eiköhän tähänkin tule muutos vielä tämän vuoden puolella. Näissä kahdessa ostarissa on myös mahdollisuus harrastaa perinteisiä dubailaisia urheilulajeja, laskettelua (moe) ja luistelua (Dubai Mall).

Harrastukselle ei ole juurikaan aikarajoitteita. Normaalisti ostarit (ainakin isoimmat) ovat auki su-ke klo 10-22 ja to-la klo 10-00. Joinakin juhlapyhinä ostarit ovat auki koko vuorokauden. Itse olen harrastanut pisimmillään klo 23.30 saakka. Paikkana oli IKEA, joka on täällä tullut hyvinkin tutuksi.

Itsellä ostokset ovat lähinnä keskittyneet kodin tavaroihin. Henkilökohtaisia tavaroita pyrin ostamaan vasta harrastuskauden juhlahetkenä, tammi-helmikuussa olevalla Dubai Shopping Festivalilla. Teiden varsilla on mainostauluja, jotka ilmoittavat kuinka monta päivää festareiden alkuun on.

Olen huomannut, että monessa blogissa on esitelty laajasti tehtyjä ostoksia. Niinpä minäkin kunnon bloggarina laitan tähän kuvia ostoksistani. Nauttikaa kuvista, niistä ehkä huomaa kuinka hulvatonta meno täällä välillä on.

Kotona

Olemme vihdoinkin muuttaneet omaan kotiin. Maanantaina tilanne oli vielä täysin sekava, tiistaina saimme kuitenkin jo avaimet, huonekalut tulivat keskiviikkona ja pojat haimme torstaina. Tänään, perjantaina, olemme keskittyneet dubailaisten ykkösharrastukseen: osteluun. Ostokset ovat lähinnä olleet aviomiehen teknisiä vempaimia. Näinkin rankan päivän jälkeen rentouduimme uimassa ja saunomassa.

Asumme Dubai Marinassa, Wikipedian mukaan maailman 4. korkeimmassa asuintalossa. Talossa on kiva ulkoallasosasto jacuzzeineen, sangen hyvä kuntosali ja saunatilat. Sekä miehille että naisille on höyrysauna ja suomalainen sauna. Tämän päivän testauksen jälkeen olen kyllä sangen tyytyväinen molempiin. Suomalaisessa versiossa sai jopa heittää vettä kiukaalle ja löylyt olivat pehmeät.

Periaatteessa talosta ei tarvitsisi lainkaan poistua. Kaupat ja ravintolat ovat aivan vieressä ja miltei kaikilla on kotiinkuljetus.

Päivällä otetut kuvat ovat meiltä kotoa, illalla otetut altaalta. Kyllä täällä kehtaa asustella;)

Kuvia meiltä kotoa laittelen kunhan saamme kodin säälliseen kuntoonJ.

Ihanat pojat

Ylpeänä kissanomistajana tiedotan kaikille, että herrat ovat saaneet kovasti kehuja kissahoitolassa. Harvoin kuulemma tapaa lennon jälkeen näin rentoja kavereita, jotka vielä syövätkin hyvin.

Uuno tuntuu olevan oma itsensä. Kaikki saavat häntä rapsuttaa ja hän on kaikkien kaveri. Ja ruoka maistuu. Manu sen sijaan ei vaikuta niin aralta kuin aiemmin. Hänkin on käynyt moikkaamassa muita kissoja häkin toiselta puolen. Erityisesti Manu haluaisi kaverata Lukan kanssa, mutta Luka taas ei lainkaan välitä muista kissoista. En ole ikinä kuullut kissasta tulevan niin hurjaa ääntä kuin Lukasta lähtee hänen nähdessään muita kissoja.

Mutta kyllä pojista huomaa, että haluaisivat kovasti lähteä mukaani pois lähtiessäni. Nyt näyttää siltä, että herrat pääsevät kotiin torstaina (!). 

Omaan asuntoon?

Asumme edelleen hotellissa ja pojat ovat kissahoitolassa. Tässä lyhkäisyydessään asuntoasian eteneminen tähän asti.

Kävimme katsomassa muutamaa asuntoa, joista tykästyimme yhteen. Saimme hieman tingattua hintaan alaspäin, koska maksamme koko vuoden vuokran kerralla (täällä ei makseta kuukausittaista vuokraa, yleensä vuoden vuokra joko yhdellä, kahdella tai neljällä shekillä).

Aviomies tarvitsi oleskeluluvan, pankkitilin ja shekkivihkon ennen asunnon saamista. Oleskeluluvan saamiseen meni kuusi arkipäivää, pankkitilin avaaminen kesti viisi arkipäivää (mikä on täällä suhteellisen nopeasti) ja lopulta shekkivihkon toimittanut kuriiri löysi myös aviomieheni, joka on edelleen innoissaan saamastaan ihka ensimmäisestä shekkivihostaan.

Aviomiehen työnantaja (eli paikallinen pankki) lainaa vuoden vuokrarahat korottomasti. Tämän luulisi olevan rutiinitoimenpide heille, mutta tähänkin on saatu lisättyä kaikenlaista säätöä ja epävarmuutta. Ensimmäinen viivästys oli, kun rahan lainaamista suositellut Herra Isoherra oli viikon työmatkalla ja kukaan muuhan ei tuota voinut suositella. Lopulta Herra Isoherran assari lähetti hänelle asiasta sähköpostia ja homma hoitui sähköisesti. Mutta varsinainen lainan hyväksyntä ei ollutkaan niin yksinkertaista. Milloin puuttui mikäkin lappu ja todistus ja leima. Missäänhän ei ollut ilmoitettu mitä kaikkea tarvitaan. Vastaus riippui aina siitä keneltä sattui kysymään. Nyt toivottavasti kaikki tarvittavat paperit ovat pankilla.

Jotta voimme muuttaa tulevaan kotitaloomme, pitää talolle tehdä muuttoilmoitus vähintään kolme päivää ennen muuttoa. Tätä varten piti olla myös jo tehtynä vesi- ja sähkösopimus. Ei muuta kuin dewalle sopimuksen tekoon. Kunnes sieltä ilmoitettiin, että heidän tietojensa mukaan asunnon omistaa eri henkilö kuin vuokranantajamme. Puhelin käteen ja soitto kiinteistövälittäjälle. Seuraavaksi aviomies puhuikin sitten jo asunnon omistajan edustajan kanssa. Kiinteistövälittäjä lupasi selvittää asian seuraavana päivänä dewan kanssa. Projektin tässä vaiheessa harmitusta on päässyt jo hiukan kertymään (tämä on ilmaistu paljon oikeaa olotilaa kohteliaammin).

Katsotaan mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Voi olla, että loppuviikosta asumme omassa kodissa tai voi olla, että hotellielämä jatkuu. Sanat pian, nopeasti ja heti ovat täällä saaneet aivan uuden merkityksen

Ja jottei nyt aivan valitukseksi menisi, niin sää on edelleen ihana, ruoka hyvää sekä halpaa ja olemme saaneet hommattua meille huonekalut. Pojilla menee hoitolassa hienosti, ovat jo saaneet muutaman kaverin viereisistä häkeistä (tosin uudet kaverit osoittavat ystävyyttään lähinnä sähisemällä).

Kuvassa mahdollinen tuleva kotitalo keskellä.

Autoilua

Ensiksi vastaan lukijoitani suuresti mietityttäneisiin asioihin.

1. Tekstejä voi nyt kommentoida kuka tahansa, ei tarvitse olla google-tiliä.
2. Miestäni kutsun tarkoituksella termillä aviomies, koska avoliittoa täällä ei tunneta. Jotta saan viisumin tänne pitää minulla olla sponsori, joko aviomies tai työpaikka. Ja vuorotteluvapaallahan ei töitä juuri saane tehdä;)

Mutta päivän aiheeseen. Vaikka taksit ovat Dubaissa edullisia, helpottaa oma auto elämää sangen paljon. Niinpä mekin hommasimme auton.  Tosin nyt aluksi vuokra-auton, koska vielä on hieman pohdinnassa viemmekö oman auton Suomeen vai onko oma auto vain Dubai-lelu. Ja tällä on suuri merkitys. Jos auto kuluttaa yli 15 litraa satasella (suurin osa täällä olevista autoista menee tähän kategoriaan), sitä ei jostain syystä viedä Suomeen. 

Elämä täällä on välillä hieman kummallista. Yhden kummallisuuden vuoksi minä olen tällä hetkellä perheen ainoa kuski. Aviomies, joka on jo saanut pysyvän viisumin, ei saa ajaa autoa ennen kuin saa paikallisen ajokortin. Tätä varten hän tarvitsee vielä työnantajaltaan (eli omalta sponsoriltaan) luvan. Minulla on tällä hetkellä vain turistiviisumi, joten minä saan huristella vaikka kuinka paljon. Kun joskus minä saan pysyvän viisumin, tarvitsen minä aviomiehen (sponsorin!) luvan omaan paikalliseen ajokorttiini.

Autoilukulttuuri on … jännää. Motarin seitsemällä kaistalla ajetaan miten sattuu. Voi sitä saksalaisten autobahnien järjestelmällisyyttä! Mutta poikien luokse on päästävä, joten ei muuta kuin rattiin. Yllättävän hyvin ajaminen on sujunut, olen jopa nauttinut siitä. Eniten jännitti automaattivaihteisella autolla ajaminen, josta olin aiemmin aina kieltäytynyt (älkää kysykö miksi, asialle ei ole järkevää vastausta).

Kuskihan päättää minne auto kulkee, joten meidän perhe aloittaa nyt viikonlopun (viikonloppu on täällä pe-la) lähtemällä kohta Ikeaan, joka on puoleen yöhön asti auki.

Alla oleva kuva on napattu keskellä ruuhkaa, ajon aikana (miksikäs ei, en ole sentään vielä laittanut ruokaa ajaessa kun trangia puuttuu;). Osa tästä kulttuurista on selkeästi jo siis tarttunut minuun.

Autoiluaiheeseen palaan varmasti myöhemmin uudestaan. Asia vaatinee vielä hieman totuttelua, ihmettelyä ja pään puistelua.

Arkea

Kiva arki: Hyvin nukutun yön jälkeen lähdemme yhdessä aamupalalle. Aviomies lähtee töihin ja minä jään hotellille. Hotellin altaalla on kivasti tilaa, joten menen uimaan ja ottamaan aurinkoa. Uimisen jälkeen onkin hyvä lähteä katsomaan kissoja. Tarpeeksi herkkuja annettuani palaan hotellin lähistöllä oleviin huonekaluliikkeisiin ja löydän ihania huonekaluja halvoilla hinnoilla. Päivän aikana olen saanut aviomieheltä viestin, että viisumi on tullut ja tilin avaaminen onnistui ja siten saamme kohta shekkivihkon. Jossain välissä tapaan muita suomalaisia ja saan heiltä hyviä vinkkejä elämiseen Dubaissa. Illalla, kun aviomies tulee töistä, käymme syömässä jossain lähellä olevassa ravintolassa eikä loppulasku ole päätä huimaava. Jos jaksamme, käymme myös hotellin kuntosalilla (!). Ennen nukkumaan menoa vielä tvkaistalta hyvän sarjan katselua, lasillinen viiniä ja sitten hyvää yötä.

Ei niin kiva arki: Yöllä on tullut herättyä, kun asiat pyörivät mielessä. Aviomies lähtee aamupalalle ja töihin, minä yritän vielä saada unta. No, unihan ei tule, joten raahaudun aamiaiselle, jonka saksalaiset turistit ovat vallanneet. Uima-allasosasto on myös kokenut saksalaisten invaasion, joten se tämän päivän uinneista. Joudun odottelemaan hotellilla jonkun aikaa, koska aviomies odottaa tietoa netissä olevasta lomakkeesta, joka pitäisi printata ja täyttää tänään. Ja koska aviomiehellä on töissä nettihakemus hylätty jo vaikka kuinka monta kertaa, odotan minä hotellilla netin ääressä, kunnes tieto oikeasta lomakkeesta tulee. Tämän jälkeen lähden katsomaan kissoja, mutta taksikuski ei tiedä minne mennä. Osoitteethan ovat aivan yliarvostettuja, eihän niitä aina tarvitse olla tai ei ainakaan tarvitse tietää. Lopulta pääsen kuitenkin herroja tapaamaan. Pois lähtiessä tulee ”huono omistaja”-fiilis, kun pojat pitää jättää hoitolaan. Käyn jälleen katsomassa huonekaluja ja huomaan, että aikaisemmin löytämäni edulliset puuhuonekalut ovat todennäköisesti valmistettu Malesian sademetsän viimeisestä tiikistä. Ikea siis kutsunee meitä. Illalla aviomies tulee töistä ja ilmoittaa ettemme voi saada vielä omaa asuntoa, koska henkilö, joka asuntoasiaa työpaikalla hoitaa, on viikon työmatkalla. Illalla nukahdan kesken Hercule Poirotin ja kidnappaaja jää selvittämättä.

Onneksi arkipäivät ovat useimmiten sekoitus näitä kahta, painottuen ensimmäiseen:)

Pojat

Perhekuntamme nelijalkaiset kaverit saapuivat Dubaihin la-su välisenä yönä. Koska emme löytäneet Dubaista hotellia johon kissat olisi voinut majoittaa, menivät Uuno ja Manu aluksi kissahoitolaan. (Tai löytyihän yksi, hintaan 890$ yö).

Sunnuntaina lähdin heti aamusta herroja moikkaamaan. Eipä lento tuntunut heihin juuri vaikuttaneen: Uuno olisi halunnut lähteä tutustumaan uusin tiloihin ja Manu kehräsi sylissä. Olisin niin mielelläni halunnut ottaa kaverit mukaani, mutta se ei nyt vain onnistunut. Tämän viikon päivittäisessä ohjelmassa onkin kissahoitolassa käyminen.

Manu on pojista tummempi ja Uuno siten vaaleampi:) Punainen kissa on Uunon uusi kaveri naapurihäkistä.

Lomapäivä

Viikon aikana on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Aviomies on työn ohessa hoitanut viisumiin ja muihin muodollisuuksiin liittyviä asioita (kulttuureissa ja toimintatavoissa on eroja…) ja minä olen juossut asunnon ja huonekalujen perässä. Mutta nyt olemme saaneet asunnon. Muuttamaan pääsemme, kunhan aviomies on saanut viisumin, tilin ja shekkivihkon. Minähän olen edelleen turistina täällä.

Kun viikon on hoitanut erilaisia juoksevia asioita, kaipaa välillä aivoille lepoa. Tänään perjantaina, viikonlopun ensimmäisenä päivänä, päätimme vain lomailla. Kävimme katsastamassa Dubai Mall-ostoskeskuksen ja sen akvaarion haineen ja rauskuineen. Toki tuli nähtyä myös moni muu kala, lisko, käärme ja ötökkä. Merenelävien lisäksi ihmettelimme ostoskeskuksesta löytyviä kauppoja. Lopulta päädyimme tekemään ostoksen vain Cheesecake Factory-liikkeessä. Yhden juustokakun valitseminen muutaman kymmenen juustokakun joukosta on yllättävän vaikeaa. Ostoskeskuksen vieressä on myös Burj Khalifa, maailman korkein rakennus. Vielä en uskaltanut sisälle ja korkeuksiin mennä, tällä kertaa riitti vain ihmettely ulkopuolelta.

Nyt odottelemme poikien (kissojemme Uunon ja Manun) saapumista Dubaihin. Herrojen pitäisi olla täällä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä.