Turistiviisumilla saa Arabiemiraateissa olla 30
päivää (tai 30+9 päivää, lähteestä riippuen). Koska en ole vielä saanut pysyvää
oleskelulupaa, olen täällä siten turistiviisumilla. 30 päivän rajapyykki alkoi
lähestyä, joten piti selvittää miten pystyisin olemaan pitempään.
Rahalla täällä hoituu useimmat asiat. Turistiviisuminkin
saa (käsittääkseni kerran) pidennettyä maksamalla noin 130 euroa. Toisaalta
viisumin saa uusittua kunhan käy ulkomailla. Suosittua on ajaa autolla Omanin
puolelle, leimat passiin ja seuraavat 30 päivää saa taas viettää täällä.
Mietimme näitä vaihtoehtoja, mutta päätimme lentää päiväksi Qatarin
pääkaupunkiin Dohaan. Suunnitelmissa oli muutenkin Dohan reissu, joten nyt
saimme yhdistettyä kaksi asiaa kerralla. Lentoja Dohaan on useita päivässä ja matka
kestää vain tunnin suuntaansa, joten päiväreissullakin jää kivasti aikaa
tutustua kaupunkiin.
Ensimmäisenä saimme ihmetellä Dohan lentoasemaa.
Lentokenttäbussit sukkuloivat kahden istuttavien henkilökärryjen ja
matkatavara-ajoneuvojen välissä. Välillä odottelimme bussissa, että lentokonekin menee
ohitse. Tässä vaiheessa ihmettelimme mihinkä olemme tulleet. Wikipedian mukaan
maan kuitenkin piti olla maailman toiseksi vaurain… Myöhemmin selvisi, että lentokenttä
on vielä rakenteilla, kaikkia osia ei ole vielä otettu käyttöön. Ulos
astuttaessa ensimmäisenä huomasi matalat talot. Kun asuu 43. kerroksessa
tornitalojen keskellä, alkavat alle 10-kerroksiset talot tuntua matalilta.
Taksissa ihmettelimme hiljaisuutta. Kukaan ei tööttäilyt. Dubaissa aletaan
huudattaa torvea, jos ei heti samalla hetkellä kun valo vaihtuu vihreäksi lähde
liikkeellä. Tai jos muuten vain halutaan ilmaista mielipidettä ajamisesta tai
ajamattomuudesta.
Ja olihan niitä korkeita taloja Dohaankin
rakennettu, vain Dubaita huomattavasti pienemmälle alueelle. Monissa taloissa
arkkitehti oli saanut käyttää mielikuvitustaan miten haluaa, lopputuloksena oli
hauskoja ja mielenkiintoisia taloja. Tosin mielestämme mukana oli kyllä jo
muutama kummallisuuskin.
Vietimme päivän kävellen rantakadulla ja etsien
ostoskeskusta, jonka mallina on ollut Venetsia. Onneksi en ollut painanut tämän
ostarin nimeä mieleeni, joten saimme ajaa taksilla ympäri kaupunkia ja tutustua
kahteen muuhun ostariin ennen kuin löysimme oikean. Toisaalta näillä ajeluilla
näki paljon kaupunkia ja hinta oli sangen halpa, joten eivät reissut hukkaan
menneet. Olin lukenut, että perjantaisin ostarit aukeavat vasta kahden jälkeen.
Taksikuski kuitenkin ilmoitti, että ostarit ovat auki. No, olivathan ne auki,
liikkeet tosin aukesivat vasta kahdelta. Mutta Villagio oli matkan arvoinen. En
ole ikinä käynyt niin kauniissa ostarissa.
Lopulta oli aika suunnata takaisin lentokentälle.
Menimme sinne hyvissä ajoin, tarkoituksena oli syödä kivassa ravintolassa. ”Ravintoloitahan”
oli sitten koko lentokentällä kaksi, kummastakin tuli mieleen ABC-ketjun
syöttölät, tosin valikoima oli vielä suppeampi. Viinilasillista ei koko
kentältä saanut, vaikka Dohassa isoimpien hotellien ravintoloissa saa viiniä ja
lentokentällä on duty freessä alkoholia myynnissä. Lopulta sitten lentokoneeseen,
uudet leimat passiin ja saan olla täällä taas seuraavat 30 päivää. Oma lyhyt
yhteenveto Dohasta: Dubain pikkuveli, joka kasvaa kovasti.
Talothan näyttävät jonkun scifi-leffan lavasteilta! :) Kyllä riittää jatkuvasti ihmeteltävää. Melkoisen hulppea tuo ostarikin.
VastaaPoista