Doha, Qatar

Turistiviisumilla saa Arabiemiraateissa olla 30 päivää (tai 30+9 päivää, lähteestä riippuen). Koska en ole vielä saanut pysyvää oleskelulupaa, olen täällä siten turistiviisumilla. 30 päivän rajapyykki alkoi lähestyä, joten piti selvittää miten pystyisin olemaan pitempään.

Rahalla täällä hoituu useimmat asiat. Turistiviisuminkin saa (käsittääkseni kerran) pidennettyä maksamalla noin 130 euroa. Toisaalta viisumin saa uusittua kunhan käy ulkomailla. Suosittua on ajaa autolla Omanin puolelle, leimat passiin ja seuraavat 30 päivää saa taas viettää täällä. Mietimme näitä vaihtoehtoja, mutta päätimme lentää päiväksi Qatarin pääkaupunkiin Dohaan. Suunnitelmissa oli muutenkin Dohan reissu, joten nyt saimme yhdistettyä kaksi asiaa kerralla. Lentoja Dohaan on useita päivässä ja matka kestää vain tunnin suuntaansa, joten päiväreissullakin jää kivasti aikaa tutustua kaupunkiin.

Ensimmäisenä saimme ihmetellä Dohan lentoasemaa. Lentokenttäbussit sukkuloivat kahden istuttavien henkilökärryjen ja matkatavara-ajoneuvojen välissä. Välillä odottelimme bussissa, että lentokonekin menee ohitse. Tässä vaiheessa ihmettelimme mihinkä olemme tulleet. Wikipedian mukaan maan kuitenkin piti olla maailman toiseksi vaurain… Myöhemmin selvisi, että lentokenttä on vielä rakenteilla, kaikkia osia ei ole vielä otettu käyttöön. Ulos astuttaessa ensimmäisenä huomasi matalat talot. Kun asuu 43. kerroksessa tornitalojen keskellä, alkavat alle 10-kerroksiset talot tuntua matalilta. Taksissa ihmettelimme hiljaisuutta. Kukaan ei tööttäilyt. Dubaissa aletaan huudattaa torvea, jos ei heti samalla hetkellä kun valo vaihtuu vihreäksi lähde liikkeellä. Tai jos muuten vain halutaan ilmaista mielipidettä ajamisesta tai ajamattomuudesta.

Ja olihan niitä korkeita taloja Dohaankin rakennettu, vain Dubaita huomattavasti pienemmälle alueelle. Monissa taloissa arkkitehti oli saanut käyttää mielikuvitustaan miten haluaa, lopputuloksena oli hauskoja ja mielenkiintoisia taloja. Tosin mielestämme mukana oli kyllä jo muutama kummallisuuskin.

Vietimme päivän kävellen rantakadulla ja etsien ostoskeskusta, jonka mallina on ollut Venetsia. Onneksi en ollut painanut tämän ostarin nimeä mieleeni, joten saimme ajaa taksilla ympäri kaupunkia ja tutustua kahteen muuhun ostariin ennen kuin löysimme oikean. Toisaalta näillä ajeluilla näki paljon kaupunkia ja hinta oli sangen halpa, joten eivät reissut hukkaan menneet. Olin lukenut, että perjantaisin ostarit aukeavat vasta kahden jälkeen. Taksikuski kuitenkin ilmoitti, että ostarit ovat auki. No, olivathan ne auki, liikkeet tosin aukesivat vasta kahdelta. Mutta Villagio oli matkan arvoinen. En ole ikinä käynyt niin kauniissa ostarissa.

Lopulta oli aika suunnata takaisin lentokentälle. Menimme sinne hyvissä ajoin, tarkoituksena oli syödä kivassa ravintolassa. ”Ravintoloitahan” oli sitten koko lentokentällä kaksi, kummastakin tuli mieleen ABC-ketjun syöttölät, tosin valikoima oli vielä suppeampi. Viinilasillista ei koko kentältä saanut, vaikka Dohassa isoimpien hotellien ravintoloissa saa viiniä ja lentokentällä on duty freessä alkoholia myynnissä. Lopulta sitten lentokoneeseen, uudet leimat passiin ja saan olla täällä taas seuraavat 30 päivää. Oma lyhyt yhteenveto Dohasta: Dubain pikkuveli, joka kasvaa kovasti.