keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Makunautintoja


Täältä Dubaista löytyy ruokaa vaikka minkälaista. Löytyy monen maalaista ja monen hintaista. Kasvissyöjälle tämä on taivas. Ravintoloissa on usein selkeästi merkitty mikä on kasvisruokaa ja mikä ei. Ei sitten tarvitse tarjoilijalta aina kysellä.

Usein olemme käyneet syömässä Marina Walkin varrella olevissa ravintoloissa, joissa on helppo piipahtaa illalla eikä pöytää tarvitse etukäteen varata. Tässä muutama kokemus ravintoloista Marinan alueelta:

Olen täysin hurahtanut arabialaiseen/libanonilaiseen ruokaan. Suosikkiravintolani on Marina Walkin Dubain puoleisessa päässä oleva Reem al Bawadi. Ravintola ei ole samassa ketjussa muiden ravintoloiden kanssa, vaan oma pyöreänmuotoinen rakennus kävelykadun rannan puolella (muut ravintolat ovat kävelykadun asuintalojen puolella). Erityisesti pidän mezeistä. En enää edes yritä tilata varsinaista pääruokaa, ihania erilaisia mezejä on niin paljon. Mikään ei erityisesti nouse ylitse muiden, kaikki ovat maistuvia. Täällä on toki paljon muitakin kivannäköisiä arabialaista ruokaa tarjoavia ravintoloita, mutta minun askeleeni ovat Marinan alueella aina suuntautuneet Reem al Bawadiin.

Italialaisista ravintoloista pettymyksen on tuottanut Stefano´s. Tarjoilijaa on aina saanut odottaa ja ruoka on ollut keskinkertaista. Viereinen Basilico on ollut miellyttävämpi kokemus. Vastarannalla olevasta Mastro Pizzeriasta tilasimme joulun ruuat. Ruoka oli hyvää eikä hintakaan ollut paha.

Dome sijaitsee Stefano´s ravintolasta hieman Marinan ostarille päin. Olen täällä syönyt vain kerran ja risoton hinta-laatusuhde jäi positiivisesti mieleen. Tosin risotot maistuvat täällä erilaiselta, koska valkoviiniä ei voi valmistuksessa käyttää.

The One & Only Royal Mirage hotellin The Beach Bar & Grill oli ihana kokemus. Paikassa oli ihana tunnelma ja ruoka hyvää. Hintaa alkuruualle, pääruualle, yhdelle drinkille ja viinilasille tuli 350aed (70e).

Le Meridien Mina Seyahin yhteydessä on Barasti-klubi. Täällä oli hyvää ruokaa kohtuu hintaan. Tiistai-iltana on ladies night, jolloin illalla (19.30-22.30) naiset saavat juoda skumppaa mielin määrin 50 dirhamin (10e) hintaan. Iltaa voi jatkaa rannalla tanssien.

Yksi ravintola on mainittava, vaikkei se Marinan alueella sijaitsekaan. Mutta sinne pääsee Marinasta kätevästi ja nopeasti taksilla. Souk Madinatin ravintola Toscanassa on loistava hinta-laatusuhde. Pinaatti-ricotta raviolit pähkinäisessä kermakastikkeessa on aivan ihana annos. Ja täällä saa myös viiniä, vaikkei tämä minkään hotellin yhteydessä olekaan. Myös intialainen ravintola melkein Toscanan yläpuolella tarjosi hyvää ruokaa, nyt en kuitenkaan muista ravintolan nimeä.

Dubaissa monesta asiasta saa alennusta. Suosittelenkin, että jos Dubaihin matkustaa, niin käy kaupassa ostamassa alennuskuponkikirjan. Itse olemme ostaneet Dubai Entertainer Family kirjat, jotka maksoivat 395aed (80e). Näissä kirjassa on paljon erilaisia tarjouksia mm. ravintoloihin, kahviloihin, vesipuistoihin, risteilyille ja aavikkosafareille. Monella yrityksellä on kaksi yhden hinnalla –tarjous. Jos yhtään käy erilaisissa aktiviteeteissä, tulee kirjat kannattaviksi jo viikon reissulla (esim. Aquaventure vesipuistoon sisäänpääsy normaalisti on aikuiselta 225aed (45e)). Ja ihanaan ravintola Toscanaan on samaisessa kirjassa kaksi yhden hinnalla alennuskupongit. Jos haluaa syödä hienommin, on olemassa oma Fine Dining alennuskuponkikirja.   

Alla on ainut kuva jonka olen täällä ollessa ottanut ruuasta. Valokuvaus ei ole edelleenkään suuri intohimoni...


maanantai 28. tammikuuta 2013

Lomailua


Äitini täällä ollessa minunkin päiväni kuluivat lähinnä lomaillessa. Useana päivänä menimme aluksi ottamaan aurinkoa ja jacuzziin, jonka jälkeen saunoimme. Iltapäivällä oli aikaa muulle ohjelmalle.

Viikon aikana kävimme pakolliset ostarikierrokset. Suosikkini Ibn Battuta tuli nähtyä samoin Mall of the Emirates. Torstai-iltana kohteena oli Dubai Mall. Tarkoituksena oli nähdä Dubai Fountains, joita en ollut vielä itsekään nähnyt. Yritykseksi jäi sekin reissu, parkkipaikkaa ei löytynyt pitkän kiertelynkään jälkeen. Perjantaina päätimme mennä katsomaan suihkulähteet päivällä (vaikka tuolloin jäisi valot näkemättä). Saimme auton parkkiin ja olimme ajoissa paikalla. Mutta mitään ei tapahtunut. Jostain syystä suihkulähteet eivät olleet toiminnassa, vaikka klo 13.00 piti olla suihkulähdenäytös. Tulin lopulta siihen päätelmään, ettei minua ja Dubai Mallia ole tarkoitettu yhteen. Meidän välisessä kanssakäymisessä on ollut niin suuria ongelmia (useimmat liittyvät pysäköintiin).

Dubai Mallin ohereiden jälkeen suuntasimme vuorille Masafin perjantaimarkkinoille. Nimestään huolimatta markkinat taitavat olla joka päivä. Varsinaisista suurista markkinoista ei ole kyse. Tien E88 laidalla on kojuja, joissa myydään mm. mattoja, hedelmiä, vihanneksia, kasveja, ruukkuja, matkamuistoja ja vesileluja. Itse ostin parvekkeelle kukan ja ruukun. Hinnat olivat tinkimisen jälkeen selkeästi edullisemmat kuin Dubaissa. Samalla tuli näytettyä vuoristoa ja hieman erilaista osaa Arabiemiraateista.

Viikonloppuna kävimme mm. Souk Madinatissa. Vaikka paikka on lähinnä turisteille tehty, on se silti minusta hyvin ihastuttava. Äitini ihastui paikkaan myös kovasti. Toki vanhan Dubain soukit ovat minusta myös mukavia, mutta eri tavalla. Vanhemmissa soukeissa viehättää aidompi tunnelma, Madinatissa ihastuttaa kauniit puitteet.

Tänään olikin jo viikko vierähtänyt ja äiskä istuu parhaillaan lentokoneessa matkalla Helsinkiin. Lentokentällä olimme varanneet äidille Marhaban hopea-palvelun, joten hän sai odotella Marhaban loungessa koneen lähtöä. Oli kuulemma erittäin miellyttävä.

Kuvassa jälleen Burj Khalifa, koska kaikissa muissa kuvissa oli ihmisiä mukana. Ja noita muita kuvia oli kahdeksan kappaletta, en ole siis mikään innokas valokuvaaja.


keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Äiskä


Äitini tuli tänne kyläilemään viikoksi toissa päivänä. Matka alkoi hieman huonosti, Finnair oli myöhässä seitsemän tuntia. Mutta lopulta äiskä pääsi perille puolen yön jälkeen. Suuren kiitoksen saa Dubain lentokentän Marhaba-palvelu. He hakevat asiakkaan koneelta ja kuljettavat läpi lentokentän sekä passintarkastuksen.

Tiistaiaamuna ihmettelimme kovaa sumua. Sumun hälvettyä suuntasimme talomme altaalle ja auringon ottoon. Auringon ja porealtaan jälkeen saunoimme sekä höyrysaunassa että suomalaisessa saunassa. Saunojen jälkeen meille tuli hieroja kotia. Voin todella suositella Tecomissa sijaitsevaa Orange Spata, josta tehdään siis myös kotikäyntejä. Hieronta oli erinomainen ja hintaa tunnin kotihieronnalla oli 170aed (35e). Päivä oli ihanan rentouttava ja äitikin pääsi rankan matkapäivän jälkeen lomafiiliksiin.

Tänään keskiviikkona sumua oli vielä tiistaita enemmän. Vastapäistä taloa ei näkynyt aamulla  lainkaan. Taas odottelimme hieman sumun hälvenemistä. Puolen päivän aikaan näkyvyys oli jo hyvä, joten suuntasimme dhow-risteilylle. Dhow on täkäläinen perinteinen purjealus, mutta meidän laivamme oli moottoroitu. Tunnin risteilyllä näki Persianlahtea, Palmun ja Marinaa. Dhowssa ei penkkejä ollut, siellä istuttiin säkkituoleissa. Tämän jälkeen matka jatkui yhteen Marinan rannan lukuisista ravintoloista. Iltapäivä kuluikin Marinaa ihmetellessä ja auringosta nauttiessa.

Nyt nautiskelemme kotona viinilasillisia ja katsomme tv-kaistalta Top Gearia, joten kirjoittaminen ei oikein ota sujuakseen.

Kuvissa vastapäinen talo sekä tiistaina että keskiviikkona (kyllä se siellä sumun keskellä jossain on) ja dhown istumatiloja.




sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Road trip


Talvi on tullut Dubaihin. Noin 20 asteen lämpö ja kova tuuli on kylmä yhdistelmä lämpöön tottuneelle. Ja nyt joku Suomen -20 asteen pakkasessa värjöttelevä toteaa, että turhasta nainen valitat. Itse en olisi vielä puoli vuotta sitten uskonut, että 20 asteen lämpö voi tuntua kylmältä, mutta näin vain on. Meillä kotona lämmitin on hurissut jo muutaman päivän ajan tuomaan helpotusta tilanteeseen.

Koska Dubaissa oli viikonloppuna kylmää (n. 22 astetta), otimme esiin Emiraattien sääennusteen ja päätimme suunnata lämpöisempään paikkaan. Kohteeksi viikonlopun päiväreissulle valikoitui Fujairah, jonne oli luvattu lähemmäs 30 astetta lämmintä. Ja samalla tulisi käytyä myös Intian valtameren puolella. Mukaan pakkasimme pyyhkeet ja uikkarit. Emme olleet hirveästi Fujairahista lukeneet, matkamme oli lähinnä Googlen kuvahaun varassa. Matkalla Fujairahiin silmiin pisti, ettei juuri missään matkan varrella olleista paikoista näkynyt naisia. Näkyi vain miehiä matkalla moskeijoihin. Perjantain keskipäivän aikaan oleva rukoushetki on käsittääkseni muslimeille tärkein ja silloin pyritään rukoilemaan moskeijassa.

Fujairahissa ihmettelimme aluksi missä on ranta ja ihmiset. Aikamme ajeltuamme löysimmekin rannan, jossa oli ihmisiä piknikillä. Paikalliset olivat pukeutuneet talvivaatteisiin ja yhdellä näimme piponkin. Jotenkin ei siihen oikein huvittanut mennä bikineissä viereen makoilemaan. Toisaalta ei se lähemmäs 30 asteen lämpö niin lämpimältä tuntunut, että olisi mieli tehnyt vaatetusta vähentää… Kavereiden kanssa olemme pohtineet, miltä Suomen kesä tuntuu, kun tämä lämpötila tuntuu kylmältä. Mutta onneksi voi mennä saunaan.

Fujairah olisi vaatinut ehkä enemmän etukäteisselvittelyä. Nyt se tuntui hiljaiselta pieneltä rantapaikalta, jossa ei juuri nähtävää ollut. Myöhemmin Fujairahia googlattuani selvisi, että siellä on loistavia sukellus-/snorklauspaikkoja. Palaamme varmasti alueelle snorklailemaan kunhan sää ja merivesi lämpenevät. Ja taitaa siellä muutakin koettavaa olla. Me vain emme niihin tällä reissulla törmänneet.

Koska pidempi pysähdys Fujairahissa tuntui turhalta, suuntasimme Ras Al Khaimatiin. Matkalla RAK:iin näimme reissun hauskimman näyn. Motarin keskellä olleessa liikenneympyrässä oli kaksi kamelia syömässä. Valitettavasti tuosta ei ole kuvaa. Kaipa kaverit sieltä kamelin röyhkeydellä sitten joskus pääsivät poiskin. Dubain tornitaloihin tottuneelle RAK oli matala. Vaikka olin pukeutunut ihan säädylliseen mekkoon (olkapäät ja polvet peitetty), ei jostain syystä tuntunut mukavalta mennä ostarille RAK:ssa. Naiset, joita parkkipaikalla näin, olivat täysin hunnutettuja. Niinpä jäi ostari käymättä. Syömässä tosin näkyi melko vapaasti pukeutuneita paikallisia. Hiuksia näkyi paljon hunnun alta ja abaya oli (minun tulkintani mukaan) muodikas ja nykyaikainen kaikkine koristeluineen ja isoine halkioineen.

Ras Al Khaimatista ajoimme kolmen muun emiraatin läpi Dubaihin. Lyhyesti: Umm Al Quwain vaikutti tyhjältä. Siellä oli suuri kosteikkoalue, jossa oli haikaroita. Ajmanissa oli jo enemmän asutusta ja Sharjah oli hyvin sekava. Liikenne Sharjahissa oli omaa luokkaansa, vaikka olemme täälläkin jonkinlaiseen kaaokseen jo tottuneet. Reissusta eniten jäi mieleen vuoret, joita oli ihanaa nähdä vuoria Dubain tasaisuuden jälkeen. Yhdistyneiden Arabiemiraattien lippu liehui myös sangen monessa paikassa.

Samalla reissulla tuli käytyä kaikissa muissa emiraateissa paitsi Abu Dhabissa. Ehkä sinnekin lähiaikoina päädymme, onhan se meitä lähimpänä.

Kuvia reissusta ei juuri tullut. Aina kun pysähdyimme, unohdin kameran autoon.




keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Kotirouva, ei lupaa työskennellä


Otsikossa oleva teksti lukee tällä hetkellä minun viisumissani. Vanhalla feministillä oli tuossa hieman sulattelemista. Mutta onneksi Dubaissa nainen saa työskennellä, joten tuon tekstin saa kyllä muutettua. Ja omalta osaltani se muuttuu viimeistään kesän jälkeen.

Olen siis tällä hetkellä vuorotteluvapaalla. Tänne tultaessa oli hyvä, kun vain toinen meistä työskenteli. Minä hoitelin päivisin erilaisia käytännön asioita. Nyt kun nuo käytännön asiat alkaa olla hoidettu ja olo on tarpeeksi levännyt, alkaa mieli haikailla töihin. Itselläni olen huomannut, että aivotoimintani on entisestään supistunut, kun päivän tärkeimmät ajatukset ovat olleet ”altaalle vai salille?”, ”vaaleanpunaista vai tummanpunaista kynsilakkaa?”, ”Mall of the Emiratesiin vai Ibn Battutaan?”. Onneksi tällä viikolla alkoi Suomi-koulu ja aivoni saivat toisenlaista ajateltavaa.

Mutta on joutilaisuus ollut ihanaakin. Olen mm. lukenut, katsellut nähtävyyksiä, kuntoillut, ottanut aurinkoa, tavannut kavereita, leikkinyt Urpon ja Turbon kanssa, ihmetellyt, ajatellut ja kirjoittanut. Sen sijaan en ole opiskellut englantia, vaikka toin englannin oppikirjan mukanani. Tuo kieli on ollut suuri inhokkini kouluajoista lähtien. Kuinka kukaan voi pitää niin rumasta ja epäloogisesta kielestä? Mutta täytynee siinäkin nyt kevään aikana skarpata tulevia töitä ajatellen.

Suunnitelmia mahdollisten tulevien töiden suhteen on vaikka kuinka paljon. Ja suunnitelmat vaihtuvat lähes päivittäin. Nyt vuorotteluvapaalla saisin työskennellä (muistaakseni) 14 päivää kuukaudessa. Saa nähdä mihin töihin lopulta päädyn.

Kuvassa pitkällisen pohdinnan tulos: vaaleanpunaista kynsilakkaa nimettömässä olevilla timanteilla. 


lauantai 12. tammikuuta 2013

Viikonloppu


Viikonloppuhan alkaa täällä torstai-iltana. Perjantai ja lauantai ovat vapaata ja sunnuntaina alkaa taas uusi työviikko. Vieläkin lauantaisin tulee usein sunnuntai-fiilis. Ainakin kun katsoo Hercule Poirotia, joka tulee Yleltä sekä lauantaina että sunnuntaina.

Tämä viikonloppu alkoi mukavasti torstai-iltana tuttavan synttäreillä. Oli kiva käydä ulkosalla naisporukassa. Hyvä ruoka ja juoma mukavassa seurassa on aina toimiva yhdistelmä.

Perjantaina oli miehen työpaikan perhepäivä. Menimme paikalle aika lailla ilmoitettuna alkamisaikana. Täsmällisyys on usein hyvä asia, mutta tällä kertaa se ei palkinnut. Paikalla oli ehkä 10 muuta. Pikkuhiljaa ihmisiä tuli kuitenkin lisää ja ohjelma alkoi. Ohjelmassa oli erilaisia pelejä ja tapahtumapisteitä sekä syömistä. Oli kiva tutustua aviomiehen työkavereihin. Aviomies ja minä erotuimme joukosta hyvin. Suurin osa työntekijöistä oli intialaisia, muutama paikallinenkin oli mukana. Meidän lisäksi paikalla oli yksi muu länsimaalainen. Keskipituus miehillä taisi olla 170cm ja naisilla 159cm. Aviomies on 195cm ja minä 171cm. Mukavaa oli, vaikka saimmekin aika paljon huomiota osaksemme ja tunsin itseni välillä jättiläiseksi. Oman mielenkiinnon toi myös kättelyt: kuka kättelee ja ketä. Pari paikallista miestä ei minua kätellyt, osa kätteli. Aviomies ei kättele ketään paikallisista naisista. Yksi paikallinen nainen hyökkäsi käteni kimppuun sanoen, kuinka on suuri kunnia saada kätellä minua ja tutustua. No, siinä menin hieman sanattomaksi. Enpä ole tuota kuullut ihan joka päivä.

Lauantaina suuntasimme Ikeaan. Tarkoituksena oli ostaa parvekekalusteet. Valitettavasti Ikea ei ollut lähtenyt Shopping-festareihin mukaan julmetuilla alennuksilla. Niinpä mukaan tarttui vain kaksi mukia ja wc:n matto. Vieressä oleva rautakauppa pelasti meidät ulkokalusteiden suhteen. Tarjonta oli erittäin hyvä ja hinnat Ikeaa edullisemmat. Mukaan tarttui parin tuolin lisäksi myös kasvi parvekkeelle. Enää pitäisi löytää pieni pöytä tuolien luokse.

Yksi suuresti meihin vaikuttava tapahtuma alkoi myös viikonlopun aikana. Ikkunanpesijät pesivät osan ikkunoistamme. Vielä on jäljellä kahdeksan ikkunaa. Ehkäpä ensi viikonloppuna näemme kunnolla ulos ikkunoistamme. Ja uskallamme mennä parvekkeelle viettämään aikaa.

Kuvissa ikkunanpesijän pää on tarkoituksella rajattu pois. Jätetään hänelle hieman yksityisyyttä. Parvekekuvassa en jaksanut siirtää pyykkitelinettä ja napsasin kuvan sieltä päin. Kait tuosta jotain selkoa parvekkeesta saa.



keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Pieniä asioita


Dubaissa on paljon arkea helpottavia ja vaikeuttavia asioita. Nämä asiat ovat usein niin pieniä, etten niistä saisi kokonaista tekstiä kirjoitettua. Niinpä päätin listata pieniä hyviä asioita ja pieniä huonoja asioita. Listoissa on vain osa asioista, toki niitä olisi paljon lisää.


Pienet hyvät asiat

Valmiiksi viipaloidut tuoreet hedelmät: Koska en osaa kuoria appelsiiniä siististi, en syönyt niitä Suomessa koskaan. Täällä kaupasta saa monia tuoreita hedelmiä valmiiksi pilkottuna ja siten hedelmien syönti meidän perheessä on lisääntynyt.

Leivät: Leipätiskillä on hyvä valikoima ja tuotteet ovat tuoreita ja edullisia. Leivät saa myös valmiiksi viipaloituna. Tosin iso miinus on se tuttu ruisleivän puute.

Talomme respa: Talomme respassa on erittäin ystävällisiä henkilöitä töissä ja heiltä saa apua moneen asiaan.

Kotiinkuljetus: Tästä ei varmasti sen enempää tarvitse kirjoittaa, jokainen tietää, että kun tavarat tuodaan kotiin, niin arki helpottuu. Täällä kaikkea mahdollista saa kotiin tuotuna ja se harvoin maksaa ekstraa. Näille kotiinkuljettajille maksan oikein mielelläni tippiä.

Roskahuone: Kotitalomme jokaisessa kerroksessa on pieni roskahuone. Roskapussit heitetään roskakuiluun ja isommat roskat jätetään huoneeseen. Helppoa ja vaivatonta, roskis on 15 metrin päässä sisätiloissa.

Kissan wc-pussit: Aluksi kissan vessaan laitetaan pussi, sitten hiekka. Ja hiekan vaihtaminen on erittäin helppoa pussin ansiosta.

Kipulaastarit: Niskani ja hartiani menevät erittäin helposti jumiin. Onneksi täällä apteekeissa ja kaupoissa myydään erilaisia ”laastareita”, jotka auttavat lihasjumeihin. Yksi suosikeistani on tiikeribalsamilaastari. Kooltaan nämä eivät ole mitään tavan laastarin koko luokkaa, vaan suurimmat ovat n. 10x15cm. Olen näihin laastareihin myös Suomessa törmännyt, hinta vain oli aika kova.


Pienet huonot asiat

”Isot” setelit: Aina pitää varmistaa, että rahapussissa on arvoltaan pienempiä seteleitä. Taas kerran jouduin maksamaan 500 dirhamin (n.100 euron) setelillä ja apteekin tytöltä meni pasmat sekaisin. Jostain takahuoneesta löytyi kuitenkin mies, joka sai avattua lisäkassan ja minä sain oikean summan rahaa takaisin. Kyseisessä apteekissa käy paljon asiakkaita ja siten luulisi siellä olevan tarpeeksi vaihtorahaa, mutta näköjään vaihtorahat laitetaan jonnekin lukkojen taakse.

Palvelukulttuurin puute: Tästä kyllä saisi jo oman juttunsa, mm. asiakasta ei läheskään aina kaupassa noteerata. Ja monesti taksikuskit yrittävät huijata matkassa, usein kysyvätkin alussa ”asutko täällä?” ja onneksi voin vastata kyllä ja kertoa reittitoiveeni.

Kissan ruoka: Halpaa kissan ruokaa kaupasta kyllä löytyy, mutta sehän ei meidän pojille käy. He ovat tottuneet Latziin ja Whiskasiin ja näistäkin vain tiettyihin makuihin. Näitä makuja ei löydy kaikista kaupoista ja kun löytyy, ovat ne usein sangen hintavia.

Oopperan, baletin ja metallimusiikin puute: Kyllähän täällä käy moni maailmanluokan räppäri ja poppari konsertoimassa, mutta minä kaipaan metallimusiikkia, oopperaa ja balettia.

Tietyöt: Toisaalta näihin on jo niin tottunut, että asfaltoidusta kotikadusta en edes jaksa unelmoida. Eipähän ole tylsää, kun ulos lähtiessä ei tiedä mitä reittiä pääsee.


lauantai 5. tammikuuta 2013

Dubai at its best


Ostoskauden kohokohta alkoi toissapäivänä. Shopping Festival, tunnuksenaan Dubai at its best, näkyy kaupungissa ilotulituksina, erilaisina tapahtumina ja tietysti alennusmyynteinä. Hieman tuntuu hassulta, että joku paikka mainostaa olevansa parhaimmillaan, kun voi ostella. Ostareitahan voi rakentaa minne tahansa. Mutta myönnettäköön, ovat nämä Dubain ostarit aivan omaa luokkaansa.

Heti avajaispäivänä lähdin Mall of Emiratesiin katselemaan tarjouksia. Osa tuotteista oli selkeästi jostain varaston nurkasta paikalle roijattu, eiköhän joku ne ostaisi, kunhan tarpeeksi halvalla saisi. Mutta kyllä siellä myös kunnon tarjouksiakin löytyi. Iso miinus oli, että niin moni muukin oli lähtenyt tarjousten perässä ostarille. Miten tämä tuli minulle taas yllätyksenä?

Eilen suuntasimme aviomiehen kanssa vanhaan Dubaihin. Tarkoituksena oli tutustua kultasoukiin ja ostosfestareiden oheistapahtumiin. Aviomies ei ole tätä ennen ehtinyt kultasoukiin, enkä minä ole siten päässyt esittelemään hänelle Afrikan tähteä, joka sormeeni hienosti sopisi. Kultasoukin jälkeen totesimme abra-aseman (abra=paikallinen vene) olevan aivan lähelle ja muutimmekin suunnitelmia. Meille Dubai parhaimmillaan näyttikin vanhan soukin, kapeat kujat sekä erittäin halvat venekyydit. Abrakyyti lahden yli maksaa n. 20 s. Tuonne on päästävä uudestaan! Lopulta päädyimme festareiden oheistapahtumaan. Rantakadulla oli erilaisia myyntikojuja, ruokapisteitä ja lähinnä lapsille suunnattuja huvipuistolaitteita.

Mutta tänään Dubai oli parhaimmillaan minulle. Aamun ruokakauppareissun jälkeen nautimme elämästä Dubaissa. Alkuiltapäivästä menimme ottamaan aurinkoa (n. 24 astetta, ei tuulta, ei pilviä) sekä uimaan ja pohdiskelemaan maailman menoa. Esimerkki keskustelusta aurinkovuoteella: Aviomies kertoo juuri kuullusta podcastistä, jossa kerrottiin munatotin valmistuksesta. Kuinka muinoin totia piti maistella vähän väliä ja tarkastaa, että se oli hyvää. Samalla tuli oltua pienessä pöhnässä muutama päivä ennen joulua. Minun vastaus aiheeseen on violetti timanteilla (tuleva kynsieni uusi väri, jota olen pohdiskellut nyt muutaman päivän ajan). Eli kumpikin puhuu omiaan, mitä mieleen tulee, mutta silti toinen tietää mistä on kyse. Auringon oton jälkeen vielä lasillinen kuohuvaa kotona ja täydellinen päivä oli siinä.

Soukin, abran ja tapahtumakadun kanssa kuviin on päässyt aviomiehen työnantajan päärakennus, joka sattui olemaan alueella. Aviomies tosin työskentelee firman paljon tylsemmän näköisessä nörttilässä.








tiistai 1. tammikuuta 2013

Hyvää Uutta Vuotta!


Kirjoittaja on hieman väsynyt vuoden vaihtumisesta, joten teksti jää nyt minimaaliseksi. 

Lyhyesti vuoden vaihtuminen Dubaissa: aivan MAHTAVAT ilotulitukset. 

Vuosi 2013 alkoi samoin kuin moni aikaisempi vuosi, pizzan voimalla.