keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Pieniä asioita


Dubaissa on paljon arkea helpottavia ja vaikeuttavia asioita. Nämä asiat ovat usein niin pieniä, etten niistä saisi kokonaista tekstiä kirjoitettua. Niinpä päätin listata pieniä hyviä asioita ja pieniä huonoja asioita. Listoissa on vain osa asioista, toki niitä olisi paljon lisää.


Pienet hyvät asiat

Valmiiksi viipaloidut tuoreet hedelmät: Koska en osaa kuoria appelsiiniä siististi, en syönyt niitä Suomessa koskaan. Täällä kaupasta saa monia tuoreita hedelmiä valmiiksi pilkottuna ja siten hedelmien syönti meidän perheessä on lisääntynyt.

Leivät: Leipätiskillä on hyvä valikoima ja tuotteet ovat tuoreita ja edullisia. Leivät saa myös valmiiksi viipaloituna. Tosin iso miinus on se tuttu ruisleivän puute.

Talomme respa: Talomme respassa on erittäin ystävällisiä henkilöitä töissä ja heiltä saa apua moneen asiaan.

Kotiinkuljetus: Tästä ei varmasti sen enempää tarvitse kirjoittaa, jokainen tietää, että kun tavarat tuodaan kotiin, niin arki helpottuu. Täällä kaikkea mahdollista saa kotiin tuotuna ja se harvoin maksaa ekstraa. Näille kotiinkuljettajille maksan oikein mielelläni tippiä.

Roskahuone: Kotitalomme jokaisessa kerroksessa on pieni roskahuone. Roskapussit heitetään roskakuiluun ja isommat roskat jätetään huoneeseen. Helppoa ja vaivatonta, roskis on 15 metrin päässä sisätiloissa.

Kissan wc-pussit: Aluksi kissan vessaan laitetaan pussi, sitten hiekka. Ja hiekan vaihtaminen on erittäin helppoa pussin ansiosta.

Kipulaastarit: Niskani ja hartiani menevät erittäin helposti jumiin. Onneksi täällä apteekeissa ja kaupoissa myydään erilaisia ”laastareita”, jotka auttavat lihasjumeihin. Yksi suosikeistani on tiikeribalsamilaastari. Kooltaan nämä eivät ole mitään tavan laastarin koko luokkaa, vaan suurimmat ovat n. 10x15cm. Olen näihin laastareihin myös Suomessa törmännyt, hinta vain oli aika kova.


Pienet huonot asiat

”Isot” setelit: Aina pitää varmistaa, että rahapussissa on arvoltaan pienempiä seteleitä. Taas kerran jouduin maksamaan 500 dirhamin (n.100 euron) setelillä ja apteekin tytöltä meni pasmat sekaisin. Jostain takahuoneesta löytyi kuitenkin mies, joka sai avattua lisäkassan ja minä sain oikean summan rahaa takaisin. Kyseisessä apteekissa käy paljon asiakkaita ja siten luulisi siellä olevan tarpeeksi vaihtorahaa, mutta näköjään vaihtorahat laitetaan jonnekin lukkojen taakse.

Palvelukulttuurin puute: Tästä kyllä saisi jo oman juttunsa, mm. asiakasta ei läheskään aina kaupassa noteerata. Ja monesti taksikuskit yrittävät huijata matkassa, usein kysyvätkin alussa ”asutko täällä?” ja onneksi voin vastata kyllä ja kertoa reittitoiveeni.

Kissan ruoka: Halpaa kissan ruokaa kaupasta kyllä löytyy, mutta sehän ei meidän pojille käy. He ovat tottuneet Latziin ja Whiskasiin ja näistäkin vain tiettyihin makuihin. Näitä makuja ei löydy kaikista kaupoista ja kun löytyy, ovat ne usein sangen hintavia.

Oopperan, baletin ja metallimusiikin puute: Kyllähän täällä käy moni maailmanluokan räppäri ja poppari konsertoimassa, mutta minä kaipaan metallimusiikkia, oopperaa ja balettia.

Tietyöt: Toisaalta näihin on jo niin tottunut, että asfaltoidusta kotikadusta en edes jaksa unelmoida. Eipähän ole tylsää, kun ulos lähtiessä ei tiedä mitä reittiä pääsee.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti