Viikonloppu

Viikonloppuhan alkaa täällä torstai-iltana. Perjantai ja lauantai ovat vapaata ja sunnuntaina alkaa taas uusi työviikko. Vieläkin lauantaisin tulee usein sunnuntai-fiilis. Ainakin kun katsoo Hercule Poirotia, joka tulee Yleltä sekä lauantaina että sunnuntaina.

Tämä viikonloppu alkoi mukavasti torstai-iltana tuttavan synttäreillä. Oli kiva käydä ulkosalla naisporukassa. Hyvä ruoka ja juoma mukavassa seurassa on aina toimiva yhdistelmä.

Perjantaina oli miehen työpaikan perhepäivä. Menimme paikalle aika lailla ilmoitettuna alkamisaikana. Täsmällisyys on usein hyvä asia, mutta tällä kertaa se ei palkinnut. Paikalla oli ehkä 10 muuta. Pikkuhiljaa ihmisiä tuli kuitenkin lisää ja ohjelma alkoi. Ohjelmassa oli erilaisia pelejä ja tapahtumapisteitä sekä syömistä. Oli kiva tutustua aviomiehen työkavereihin. Aviomies ja minä erotuimme joukosta hyvin. Suurin osa työntekijöistä oli intialaisia, muutama paikallinenkin oli mukana. Meidän lisäksi paikalla oli yksi muu länsimaalainen. Keskipituus miehillä taisi olla 170cm ja naisilla 159cm. Aviomies on 195cm ja minä 171cm. Mukavaa oli, vaikka saimmekin aika paljon huomiota osaksemme ja tunsin itseni välillä jättiläiseksi. Oman mielenkiinnon toi myös kättelyt: kuka kättelee ja ketä. Pari paikallista miestä ei minua kätellyt, osa kätteli. Aviomies ei kättele ketään paikallisista naisista. Yksi paikallinen nainen hyökkäsi käteni kimppuun sanoen, kuinka on suuri kunnia saada kätellä minua ja tutustua. No, siinä menin hieman sanattomaksi. Enpä ole tuota kuullut ihan joka päivä.

Lauantaina suuntasimme Ikeaan. Tarkoituksena oli ostaa parvekekalusteet. Valitettavasti Ikea ei ollut lähtenyt Shopping-festareihin mukaan julmetuilla alennuksilla. Niinpä mukaan tarttui vain kaksi mukia ja wc:n matto. Vieressä oleva rautakauppa pelasti meidät ulkokalusteiden suhteen. Tarjonta oli erittäin hyvä ja hinnat Ikeaa edullisemmat. Mukaan tarttui parin tuolin lisäksi myös kasvi parvekkeelle. Enää pitäisi löytää pieni pöytä tuolien luokse.

Yksi suuresti meihin vaikuttava tapahtuma alkoi myös viikonlopun aikana. Ikkunanpesijät pesivät osan ikkunoistamme. Vielä on jäljellä kahdeksan ikkunaa. Ehkäpä ensi viikonloppuna näemme kunnolla ulos ikkunoistamme. Ja uskallamme mennä parvekkeelle viettämään aikaa.

Kuvissa ikkunanpesijän pää on tarkoituksella rajattu pois. Jätetään hänelle hieman yksityisyyttä. Parvekekuvassa en jaksanut siirtää pyykkitelinettä ja napsasin kuvan sieltä päin. Kait tuosta jotain selkoa parvekkeesta saa.