Työskentely
Dubaissa tuo monenlaisia mielikuvia ihmisille. Olen huomannut, että
osa ajattelee rahaa tulevan vaikka kuinka paljon, aivan sama mitä tekee. Osa
ajattelee, että töissä käydään muutama tunti päivässä hengaamassa ja loppuaika
vietetään rannalla palmun alla. Osa kuvittelee, että kaikki pukeutuvat kaapuihin.
Aviomiehen töissä suurin
ero Suomeen verrattuna on työtuntien määrässä. Ei aviomies
Suomessakaan tehnyt 40-tuntista työviikkoa, mutta täällä työtunnit ovat menneet
uusiin ulottuvuuksiin. Töitä tehdään ja paljon. Minusta välillä aivan liikaa.
Onneksi 65-tuntisia työviikkoja ei ole aina, joskus tunnit jäävät jopa alle 60.
Ja mitä toisilta suomalaisilta kuulee, niin sama meno on muillakin työpaikoilla.
Aviomiehen
työpaikalla miehillä pitää olla puku tai paikallinen perinnevaate. Naisilla
normaalit länsimaiset vaatteet tai abayat. Minihametta ei kuitenkaan suvaita.
Perinnevaatteita pitävät vain arabit.
Dubai
on aikamoinen kulttuurien sulatusuuni. Tämä näkyy tietysti myös työpaikalla. Tällöin tulee uusia näkökantoja, mutta myös uudenlaisia haasteita. Vaikka
täällä tällä hetkellä on käynnissä emiratisointi -ohjelma, jossa firmojen,
jotka palkkaavat ulkomaalaisia, pitää palkata myös paikallisia, ei kaikilla
työpaikoilla kuitenkaan paikallisia näy. Erot työkulttuurissa ovat kuulemma olleet
liian suuret. Kärjistäen, rikkaat arabit ovat tottuneet että muut tekevät
työt.
Palkkataso
vaihtelee suuresti. Palkkaan vaikuttavat omat neuvottelukyvyt ja kansallisuus.
Ja vaikka palkka täällä saattaa tuntua hyvin suurelta, pitää muistaa, ettei
eläkettä kerry. Täällä on myös monia pakollisia veronkaltaisia maksuja, joten
rahareikiä on viranomaisten taholtakin vaikka tuloveroa ei maksetakaan.
Töitä
tuntuu täällä tällä hetkellä olevan tarjolla. Tosin työolot, -ajat ja palkka
eivät aina ole suomalaisen mieleen.