keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Kusiluikku ja Pullataikina


Rakkaalla on monta nimeä. Niinpä meidänkin kissaherrat tunnetaan nykyisin myös nimillä Kusiluikku ja Pullataikina.

Herra Manu, alias Kusiluikku, on erittäin innostunut veden liikkeistä. Ehdoton suosikki on aamuisin, kun aviomies käy suihkussa. Siinä on ammeen reunalla kiva katsella suihkun jälkeen mihin loput vesipisarat häviävät. Mutta herra Manu on fiksu. Hän on keksinyt, että pystyy itsekin tuottamaan nestettä. Ja vieläpä keltaista, joka erottuu hyvin valkoisessa ammeessa. Sitä vasta onkin mielenkiintoista seurata. Välillä keltaisen nesteen lisäksi on ammeeseen tullut myös isommat jätökset, mutta se ei Kusiluikkua haittaa, pääasia että neste virtaa. Jostain syystä emme aviomiehen kanssa ole tästä yhtä innostuneita kuin nuori Herra.

Herra Uuno ottaa lunkisti. Kunhan vain rapsutus- ja leikkipalvelu pelaa, hänen elämänsä on mallillaan. Toki ei pidä unohtaa ruoka-aikoja. Ja ruoka-aika on yhtä kuin valveillaoloaika. Niinpä herra paisuu kuin pullataikina. Ja kevennetty ruokavalio ei laihanpuoleisen veljen takia onnistu. Veli on solakka ja lihaksikas, Pullataikina täysin toisenlainen. Ja Pullataikinalle käy kaikki, kissanruuasta pastaan ja oliiviin. Omaa ruokalautasta ei voi hetkeksikään jättää vartioimatta, muuten Pullataikina on ominut ruuan jo itselleen. Kokoonsa nähden Herra on edelleen sangen ketterä ja nopea liikkeissään.

Herrat ovat myös alkaneet ilmoittaa aamuyöstä olemassaolostaan. Yleensä Pullataikina raapii ovea puoli viiden maissa ilmoittaakseen, että veljellä ja hänellä on nälkä. Korvatulpat ovat nykyisin yön vakiovaruste. Seuraavat vieraat ovat luvanneet tuoda mukanaan liiketunnistimella varustetut sumuttimet, jotka pitävät kissat poissa ovelta. Odotamme kovasti seuraavia kyläilijöitä!

Kuvissa Kusiluikku on edelleen tummempi ja pienempi, Pullataikina vaaleampi ja suurempi.






2 kommenttia:

  1. Ihania kisuleja ;) "Pullataikina" taitaa kyllä olla hieman "pullapoika"... Meidän "pullapoika" oli laihtunut - sanoi yks kaveri käydessään tänään meillä, itse en tosin ollut huomannut, mutta kun päivittäin näkee...

    Onneksi meillä ei ole mitkään kisut pissineet muuta kuin hiekalle - en ainakaan tiedä. Entisellä kisulla tosin oli pikkupoikana tapana läpsiä pöntöstä tulevaa vettä - siis kun vetää pytyn - jos oli unohtanut kannen auki... Pari kertaa se tippuikin pyttyyn! Onneksi olin kotona ja huomasin hädän...

    VastaaPoista
  2. Meillä oli siellä asuessa myös mirtsu. Ihanan hyvinvoivan näköisiä mirrejä teillä. Meillä oli myös kissalla tapana herättää meidät aikaisin raapimalla ovea nonstop. Loppupeleissä joutui majoittumaan kylppäriin, jotta sai nukutuksi epäsäännöllisten työaikojenkin vuoksi. Meidäm asunnon ollessa varsin korkealla reppana kissamme piti lentokoneita lintuina, naksuttaen niille. Talomme yli lensi säännöllisesti lentokoneita. Paras oli kun mirrimme matkustaessa lomalle Suomeen, hän näki Amsterdamissa isoja matkustajakoneita kentällä ja naksutti niille samalla tavoin kuin yl. kissat linnuille. Kerran kissamme pääsi karkuun ja suhahti oitis naapiriin visiitille. Oli Divali muistaakseni ja intialiset naapurimme olivat todella onnellisia kissamme vierilusta. Oli kuulemma hyvä onnea tuova merkki saada kissa tuolloin kylään.

    VastaaPoista