perjantai 26. huhtikuuta 2013

No, kuis Dubaissa?


Mitäpä tuohon täällä Suomessa ollessa vastaisi? Kaikenlaista. Kertoako Dubaista ylipäätään? Ihmisistä, jotka tulevat maailman eri osista. Niistä jotka ajavat Rollseilla. Vai niistä, jotka rakentavat teitä parin sadan euron kuukausipalkalla. Vai pitäisikö kertoa omasta elämästä? Alussa byrokratia ahdisti, nyt nautin elämästä, vaikka välillä Dubai yllättää.

Vai kertoisinko kaikista maailman suurimmista, ihmeellisimmistä , hienoimmista ja isoimmista asioista joihin Dubaissa törmää päivittäin? Burj Khalifa ja Dubai Mall. Toisaalta on paljon pieniä asioita, jotka saavat hymyn huulille. Kaunis kukkaistutus, erikoisen värinen lintu, kamelivaara-merkki. Mutta mitäpä niistä sanoa?  Näin sinisen linnun.

Entäpä sää? Tai korkeat talot? Taikka pukeutuminen Dubaissa? Mutta miten kuvailla asioita, jotka toisaalta ovat itselle jokapäiväistä arkea, mutta silti välillä yllättävät?

Islamin usko ja naisen asema. Ei ne naiset Dubai Mallissa ostoksilla ollessaan kauhean alistetuilta näytä. Alistettu nainen tuskin kuitenkaan päätyy ostoksille Dubai Malliin kavereiden kanssa. Rukouskutsut, joihin ei enää kiinnitä huomiota.

No, kuis Dubaissa? Kun vastausta ei voi tiivistää yhteen lauseeseen ja kysyjä tuskin haluaa vastaukseksi mitään pitkää monologia. Niinpä vastaan, ihan kivaa.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Aquaventure


Aviomiehen kanssa on ollut pitkään suunnitelmissa vesipuistossa käynti. Niinpä herra otti tänään vapaata (!) ja suuntasimme Atlantis-hotellin Aquaventure-vesipuistoon.

Olimme kuulleet paljon hyvää vesipuistosta ja omat kokemukset olivat kanssa sangen positiiviset. Sisäänpääsy vesipuistoon maksaa aikuisilta 225aed (45e) tai Arabiemiraateissa asuvilta 150aed (30e). Entertainer Dubaissa (Family) löytyy paikkaan myös kaksi yhden hinnalla lippu, joten taas yksi hyvä syy ostaa kyseinen alennuskirjanen. Ruoka ei myöskään ollut riistohintaista, aterian sain 45aed:n (9e) hintaan ja iso jäätelö maksoi 25aed (5e).

Vesipuistossa on tarjolla vaikka minkälaista laskua. Me keskityimme lähinnä lillimiseen isoilla uimarenkailla välillä hitaasti ja välillä nopeasti virtaavassa vedessä. Meno ei kuitenkaan ollut liian hurjaa, vaan oikein nautittavaa. Reitti oli sopiva myös lapsille, koska saatavana oli myös kahden istuttavia rengassysteemejä. Nuorimmat, joita virrassa näkyi, olivat noin kolmivuotiaita. Toki kerran piti kokea myös joku vesiliukumäki. Samaisella renkaalla päädyimme mäkeen, jonka vakuutettiin olevan easy, kun asiaa kysyin. No, ei se nyt niin easy ollut. Alussa oli muutaman metrin jyrkkä pudotus ja sitten muutama mutka ja ylös-alas nousu putken sisällä. Tuo riitti hurjuudeltaan minulle. Sain laskusta muistoksi mustan takapuolen, kun keksin, että istun renkaassa syvällä, jotta en tipahda. Niinpä alun jyrkemmässä laskussa takamukseni osui alla oleviin puoliin. Mustelma oli aluksi nyrkin kokoinen, sen jälkeen kämmenen kokoinen. En edes halua tietää kuinka suuri osa takamuksestani tummuu. Ja ehkä en tässä raportoi sen enempää ahterini tilaa. Mutta hieman kipeä on istua.

Nyt istun Star Alliancen loungessa Dubain lentokentällä ja odotan lentoa Istanbulin kautta Helsinkiin. Lähtö on klo 2.35. Kehun nyt hieman Turkish Airlinesia, joka Star Alliancen kultakorttini huomattuaan nosti minut business-luokkaan lennoilla. Kultakortistani saan kiittää aviomiehen entistä työtä, jossa reissuja oli paljon ja jostain syystä myös vähän lentävä puolisokin sai kultakortin. Tätä loungea voin kyllä kehua. Ruokaa on monenlaista ja tarjolla on mm.  Laurent Perrieriä. Harmi vain, että kultakortti vanhenee elokuussa ja nykyisillä lentomäärillä saamme vain katsella muiden kortteja.




lauantai 20. huhtikuuta 2013

METALLICAAAAA!


Jokunen kuukausi sitten kirjoitin kaipaavani täällä mm. metallimusiikkia. Nyt tuo puute saatiin kerralla paikattua, kun mielestäni maailman paras bändi tuli Abu Dhabiin keikalle.

Keikka oli Du areenalla Yas islandilla. Olimme varanneet huoneen Crowne Plaza hotellista areenan läheltä. Olimme aluksi ajatelleet menevämme ennen keikkaa lähellä sijaitsevaan Ferrari Worldiin tai vesipuistoon. Lopulta päädyimme kuitenkin hotellin altaalle, koska ajattelimme kerätä voimia iltaa varten. Tämä osoittautui loistavaksi ratkaisuksi. Allas oli täynnä muitakin keikalle tulleita ihmisiä (tämän pystyi päättelemään bändipaidoista). Oli mukavaa lötkötellä vedessä ja siemailla virkistäviä juomia. Teimme myös havaintoja kanssaihmisistä. Monella miehellä oli hyvin lyhyet hiukset. Tarkempi katselu paljasti, että ei Metallican fanit (kaikki) mitään nuorta porukkaa ole. Lyhyillä hiuksilla piilotettiin karkaavaa hiusrajaa sekä päälaen kaljua. Aviomiehen sanoin, allas oli täynnä kaljuuntuvia ja kaljoittuvia ihmisiä.

Keikkapaikalla huomio kiinnittyi ensimmäisenä nurmikkoon. Oli pakko ottaa kengät pois jalasta ja tuntea ruoho varpaiden alla. Kun varpaat ovat muutaman kuukauden ajan tunteneet lähinnä hiekkaa, ruoho tuntui ihanalta. Ruohon ihmettelystä selvittyämme kiinnittyi huomio myyntipisteisiin. Myynnissä oli alkoholia. Ostajan piti olla 21-vuotias, mutta juoman sai nauttia missä tahansa. Ja olipa vielä tarjous neljä kaljaa alennuksella. Abu Dhabinhan piti olla Dubaita vanhoillisempi paikka! Huolimatta helposta alkoholin saannista, ei paikalla näkynyt kuin kaksi selkeästi päihtynyttä henkilöä (jotka eivät olleet aviomies ja minä). Muutenkin kentällä oli kivasti tilaa, suht lähelläkin lavaa pystyi istumaan ruohikolla, kun siltä tuntui.

Ja mitä tulee itse keikkaan, se oli huikea. Fiilis oli hyvä, bändi soitti hyvän setin ja lämpöä oli sopivasti 30 asteen tietämillä. Oli kyllä yksi parhaista Metallican keikoista, jossa minä olen ollut. Olen vieläkin aivan fiiliksissä (tosin kyllä myös sangen väsynyt). Mosh mosh. 





tiistai 16. huhtikuuta 2013

Maanjäristys


Täällä on viikon aikana maa järissyt pariin kertaan. Järistysten keskukset ovat olleet jossain Iranissa, meille on onneksi jäänyt vain rippeet.

Viime viikolla maanjäristyksen aikana ajelin autolla ja en koko järistystä edes huomannut. Aviomieskään ei ollut töissä järistystä tuntenut. Tämän päivän järistyksen aikana imuroin kotona, enkä taaskaan havainnut mitään. Hieman ihmettelin miksi parvekkeen ovi natisee. Syy natinaan selvisi, kun aviomies soitti töistä ja kertoi maanjäristyksestä. Tällä kertaa järistys oli niin kova, että heidät oli evakuoitu ulos. Vähän soiton jälkeen myös meidän talossa tuli evakuointikäsky. Ei muuta kuin kengät jalkaan ja kipittämään rappusia pitkin 43 kerrosta alas. Kerroksen 42 kohdalla huomasin, etteivät sandaalit ole parhaimmat kengät nopeaan poistumiseen. Kerroksen 30 kohdalla rappuset alkoivat vilistä silmissä ja askelta oli hidastettava. Kerroksen 25 kohdalla totesin, että hissi toimii, joten kaikkien evakuointisääntöjen vastaisesti menin hissiin. Moni muu oli valinnut saman poistumistien. Ulkona sitten ensimmäisenä kauemmaksi talosta ja jäätelön ostoon. Sen jälkeen läheisen hotellin terassille rauhoittavalle valkoviinille, jonne myös aviomies saapui, kun työpäivä päättyi järistykseen. Toivottavasti jälkijäristyksiä ei tule.

Korkeanpaikankammoisena ilmoitin asuntomme nähdessäni, ettei pelota lainkaan. Seinät ovat paksut. Nyt maanjäristyksen ja muutaman (turhan) palohälytyksen jälkeen voinen todeta, että kun vuokrasopimuksemme marraskuun alussa päättyy, niin me muutamme huomattavasti matalammalle. Eihän se pelota asunnossamme normaalisti, mutta hälytyksen tullessa ei kyllä naurata kipittää 43. kerrosta alas. Ainakaan sandaaleissa. 

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Eläköön suomalainen koululaitos!


Suomalainen koululaitos on ollut paljon mediassa viime päivinä. Niinpä minäkin päätin kirjoittaa asiasta. Ja vielä kehua sitä. Kun täällä kuulen juttuja kavereideni lasten kouluista, olen usein hiljaa. Jutut ovat niin hurjia, ettei suomalainen opettaja niitä käsitä eikä pysty kommentoimaan.

Dubaissa on sekä julkisia että yksityisiä kouluja. Käytännössä muualta tulleiden lapset menevät yksityisiin kouluihin. En edes tiedä, ovatko julkiset koulut avoinna ei-paikallisille. Ja yksityiset koulut maksavat. Toki halvallakin saa koulupaikan, koulusta jossa ei keneltäkään juuri mitään vaadita. Hyvät koulut ja päiväkodit ovat kalliita. Lukukausi saattaa maksaa jopa lähemmäs 20 000e. Onneksi usein työnantaja maksaa koulumaksut.

Koulut voivat valita oppilaansa. Jo pienille 4-vuotiaille koululaisille järjestetään testejä, onko lapsi sopiva juuri kyseiseen kouluun. Mitä vanhemmiksi lapset tulevat, sitä enemmän karsintaa kuulemma on. IB-lukiosta voi helposti tippua pois kesken lukion, jos suoritukset eivät ole tarpeeksi hyviä. Tärkeintä on, että koulun tulokset näyttävät hyviltä, ei oppilaan suoriutuminen koulutaipaleesta. Koulut ovat yksityisomistuksessa, joten monesti ne toimivat vain tulonlähteenä omistajilleen. Niinpä koulujen pitää olla tulosten puolesta haluttavia.

Koulupäivät ovat pienilläkin koululaisilla pitkiä. 6-vuotiailla koulupäivä saattaa alkaa klo 7.30 ja päättyä klo 14.30. Ja päälle tulevat vielä läksyt. Läksyjä ei tule paria kolmea tehtävää per päivä. Hurjin kuulemani läksy oli 40 sivua arabian kirjainten harjoittelua. (Arabia on täällä pakollinen oppiaine). Aikaa näiden tekemiseen oli muutama päivä. Ja päälle vielä muiden aineiden läksyt. Ja oppilas oli 6-vuotias. Läksyt saattavat olla sellaisiakin, ettei itsenäisesti lapsi niistä suoriutuisi. Milloin pitää rakentaa talo eristyksineen, milloin toimiva tulivuori. No, onneksi talot eivät täällä paljoa eristeitä tarvitse.

Poissaoloihin ei myöskään suhtauduta suopeasti. Kaverini kaksi ja puolivuotias lapsi oli tarhasta poissa sairauden vuoksi. Sen sijaan, että tarhasta olisi toivoteltu pikaisia paranemisia, oli kommentti poissaoloon ”harmi, kun nyt jää jälkeen”. Jälkeen mistä? Eikö kaksi ja puolivuotiaan päivä pitäisi käsittää ruokailua, leikkimistä ja vessassa käynnin opettelua? Mistä siitä jää jälkeen? No, täällähän on hienot suunnitelmat myös pienten lasten oppimiselle.  

Mitä enemmän tarinoita täällä kuulee, sitä paremmalta suomalainen koululaitos tuntuu. Toki Suomessakin on paljon parannettavaa. Mikään ei ole niin ympäripyöreää tekstiä kuin kouluja koskeva lainsäädäntö tai opettajien virkaehtosopimukset. Milloin tulee erilaisia vaatimuksia sieltä milloin täältä. On opettajia, joiden kohdalla olen miettinyt miten ihmeessä ovat opettajan ammattiin päätyneet. On huoltajia, joita tavatessani olen miettinyt mitä ihmettä heidän päässä pyörii. On oppilaita, joille olen suuttunut kesken tunnin erittäin huonon käytöksen vuoksi. Mutta onneksi he ovat olleet pieni vähemmistö. Suurin osa opettajista pitää työstään ja miettii yhteisön ja yksilön parasta. Suurin osa vanhemmista on kiinnostunut lastensa koulunkäynnistä. Suurin osa lapsista ja nuorista on lopulta mukavia ja vastuuntuntoisia. Jopa niin mukavia, että vanhalla opettajalla tulee tippa silmään vieläkin, kun menneitä muistelee. Tui tui murmelini, on vieläkin teitä ikävä!

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Työnhakua


Olen nyt aktivoitunut työnhaun suhteen. Toiveissa olisi saada työpaikka, jossa työt alkaisivat elo-syyskuussa ja päättyisivät kesäkuun lopussa. Kovasti nyt näyttää siltä, että suuntaan johonkin kouluun töihin.

Työpaikkailmoituksia löytyy mm. expatwoman.com/dubai ja dubaicityinfo.com sivuilta. Osa työpaikkailmoituksista saa lähinnä hymyn huulille. Vaatimukset haettavalle henkilölle ovat sivun mittaiset, kaiken lisäksi pitäisi olla vielä edustavan näköinen ja mielellään filippiiniläinen tai intialainen. Ei länsieurooppalainen, koska heille pitää maksaa enemmän. Kerran olen nähnyt ilmoituksen jossa työnantaja itse käytti palkkaa ilmoittaessaan vain sanaa. ”Vain 2000aed (400e)” opettajan työstä oli kyllä selkeästi alhaisin mitä olen nähnyt.

Työhakemuksen ja cv:n teko tuntui aluksi hassulta. Työskentelin 12 vuotta samassa yläkoulussa, joten hakemusten teosta on aikaa. Ja kun vielä yritin kääntää tekstiä järkevälle englannille, alkoi homma tuntua välillä hieman… ikävältä. Mutta tämänkin tilanteen pelastaa onneksi aviomies. Olen järjestänyt herralle pientä iltapuuhaa täksi ja huomisillaksi. Todennäköisesti hän on erittäin tyytyväinen, ettei itse tarvitse illaksi ohjelmaa keksiä.

Olen siis katsellut töitä lähinnä kouluista, erityisesti opetusta avustavista tehtävistä. Olisi mielenkiintoista nähdä miten koulut täällä toimivat, mikä on se suuri ero Suomeen verrattuna. Mistä ne Pisa-tutkimusten erot tulevat? Välillä suomalaisessa koulussa työskennellessä tuli mieleen, että tämäkö on nyt sitä huippua. Ihmetystä ovat joskus aiheuttaneet mm. resurssit, aika(pula) ja omat toilailut. Joskus vain huomasi mennessään pitämään tuntia, että aihehan käsiteltiin jo edellisellä kerralla. Toisen kerran, kuudetta kertaa samaa tuntia viikon aikana pitäneenä ja ehkä itsekin jo aiheeseen kyllästyneenä, huomasin vasta tunnin lopulla, että olin puhunut koko tunnin ajan talvisodan käydyn Saksan ja Neuvostoliiton välillä. No, onneksi oppilaiden kommenttina oli ”hei, kyl me tajuttiin et se oli Suomi”.

torstai 4. huhtikuuta 2013

Entten tentten ensi vuosi


Kuten jo aiemmin on tullut ilmi, olen tämän lukuvuoden vuorotteluvapaalla. Nyt kesälomien lähestyessä on ollut aika tehdä päätöksiä ensi lukuvuoden suhteen.

Eniten ensi vuoden (opettajan vuosi on elokuusta heinäkuuhun) suunnitelmiin on vaikuttanut aviomiehen työ. Jos ei miehellä ole täällä töitä, emme me Dubaissa asustele. Tänne tullessa aviomiehellä oli vuoden sopimus paikalliseen firmaan. Vaikkei vuosi hänen kohdallaan ole ohi, on töistä lupailtu jatkoa. Ja jos sopimusta ei jostain syystä jatketa, niin eiköhän hän löydä uuden työpaikan täältä. En jaksa asiaa enää miettiä, muutama kuukausi sitten meinasin saada asian tiimoilta harmaita hiuksia. Ja nykyinen sopimushan loppuu vasta lokakuun lopulla.

Syy harmaisiin hiuksiin oli päätöstemme aikataulut. Minun piti päättää nyt haenko virkavapaata ensi lukuvuodeksi, aviomiehellä selvinnee jatko täysin vasta syksyllä (niin, onhan se työpaikka luvattu, mutta ei ole paperilla sovittu jonkin hallinnollisen syyn takia). No, nyt hain virkavapaata ja olen samalla aloittanut töiden etsinnän. Mahdollisuuksia tuntuu olevan monenlaisia, saa nähdä minne päädyn.

Mutta täällä nyt sitten olemme ensi talven. Vajaa vuosi täällä kaikkine byrokratiahässäköiden jälkeen olisi tuntunut kyllä liian lyhyeltä ajalta. Ja kyllä tänne alkaa olla kotiutunutkin. Luin taas kerran ”ettei Dubaissa ole muuta tekemistä kuin meri ja ostokset”. Alkoi kyllä sapettamaan Dubain ja sen asukkaiden puolesta. Asuuko täällä muka reilu puolitoista miljoonaa tolloa, jotka vain käyvät meressä ja shoppailevat? Ehkäpä tännekin on keksitty kaikenlaista tekemistä. Ja kaikkea ei ole tarvinnut keksiä. Vuoret ja vaellusmahdollisuudet ovat lähellä. Joskus haluan mennä aavikolle grillaamaan omalla porukalla (en leiriin kuten viime perjantaina). Ja onhan se meri aivan mahtava kaikkine mahdollisuuksineen. Tarkoitus olisi mennä joskus snorklailemaan ja moikkaamaan delfiinejä.




maanantai 1. huhtikuuta 2013

Hevoskisat, aavikkoa, korkea rakennus ja oma auto


Otsikossa on tiivistettynä viimeisen Turistin loppuviikon ohjelma. Tai Turisti ei tuosta viimeisestä osiosta tainnut niin innostua kuin minä saatikka aviomies, mutta oman auton hankkiminenkin mahtui myös viikon tapahtumiin.

Torstai-iltana suuntasimme Jumeirah Beach Residencen kävelykadulle, the Walkille. The Walk sijaitsee noin 10 minuutin kävelyn päässä meiltä. Turisti oli jostain lukenut, että tämä kannattaa kokea, niinpä menimme iltapalalle the Walkille. (Meilllä tässä vieressä on Marina Walk, joka on mielestäni kivempi. Mutta the Walkilla voi seurata arabiteinien ilta-ajoa Maserateillaan, Marina Walkille autot eivät pääse). Mennessämme JBR:n puolelle ihmettelimme poliisien suurta määrää sekä lipuilla varustettuja autoja. Lipuista päättelimme, että kyseessä oli hevoskauden päätapahtuman, Meydan Horse Racen, avajaistapahtuma. Iltapalaa syödessämme alkoi kuulua säkkipillin soittoa. Pian kadulla taivalsi paikallinen säkkipilliyhtye hevospoliisien saattelemana. Oli hauskaa nähdä vaihteeksi jotain paikallista. (Aviomies varmisti tämän töistä. Kyllä, säkkipillit kuuluvat Arabiemiraatteihin). Syömästä lähdettyämme kävelimme avajaispaikan ohitse. Ja juuri silloin sattui tulemaan hieno ilotulitus. Lisää autoja ajoi juhlallisuuksiin ja me ihmettelimme menoa. Päätinkin, että ensi vuonna suuntaamme varsinaisiin hevoskisoihin, vaikkemme mitään hevosista ymmärräkään.

Perjantaiksi olimme varanneet illallisen aavikolla yahootourism.com:in kautta. Pienten häsellysten jälkeen (”ei teillä ole varausta”) pääsimme lopulta matkaan. Yllätykseksemme iltaan kuului myös aavikkosafari. Minä, jolle Linnanmäen kahvikuppikarusellikin on hurja laite, en tuosta osiosta välittänyt. Turisti näytti olevan innoissaan. Mutta onneksi safari kesti vain parikymmentä minuuttia kunnes päädyimme aavikkoleirille. Leirillä hintaan kuului kameliratsastusta, hennatatuointia naisille, shishan (vesipiipun) polttelua, kuvaussessio paikallisissa vaatteissa (tosin aviomies kuvasi) sekä tietty illallinen vatsatanssi- ja dervissi-esityksineen (aviomiehen työpaikan paikallisten mukaan nämä osiot eivät ole paikallisia, ovat kuulemma Egyptin suunnalta). Lisähinnasta olisi voinut ajaa mönkijällä sekä hiekkalautailla (tai mikä lie onkaan oikea termi sandboard sanalle). Paikassa oli myös baari, josta pystyi ostamaan alkoholia. Ilta oli hauska, ruoka oli ok ja hinta oli mielestäni sangen kohtuullinen, 130aed (26e kotoa haettuna). Viinipullon hinta oli 150aed (30e) ja lisäksi otimme ruuan pöytiin kannettuna 100aed (20e. Tämä oli ehdoton, ei tarvinnut jonottaa lainkaan).

Lauantai-iltana suuntasimme Burj Khalifaan, maailman korkeimpaan rakennukseen. Burj Khalifassa on näköalapaikka jonne liput etukäteen ostettuna maksaa 125aed (25e) ja paikan päältä 400aed (80e). Meillä oli kuitenkin varaus Atmosphere-ravintolaan, joten emme sisäänpääsyä maksaneet. Ravintolassa miehen pitää käyttää tietty summa rahaa. Summat löytyvät ravintolan nettisivuilta, kuten myös pukeutumissäännöt. Meillä oli pöytä varattuna loungesta, joten aviomiehen piti käyttää 200aed (40e). Seurueen naisille (eli Turistille ja minulle) ei tälläistä summaa ollut, oletuksena taisi olla, että seurueen mies tarjoaa. Etukäteen ajattelin, että tuolla summalla saa korkeintaan vesipullon. Mutta yllätys olikin positiivinen, kun saimme drinkkilistat käteemme. Itse päädyin Metropolitan drinkkiin, joka maksoi 70aed (14e). Ja drinksun jälkeen maistui vielä valkoviini, joka maksoi saman verran. Aviomiehen olut maksoi 50aed (10e). Listalta löytyi myös kultaa sisältävä drinksu ja shamppanjaakin oli monenlaista. Nämä kuitenkin jätimme toiseen kertaan. Mutta maisemat 122. kerroksesta (428 metristä) olivat hassut. Tuntui kuin olisi ollut pienoismallin ympäröimänä.

Ja sitten se asia, joka on täyttänyt aviomiehen pään tämän viikon ajan. Kaverimme soitti viime sunnuntaina, että sopiva Volvo olisi kaupan. Niinpä suuntasimme autokauppaan ja ostimme auton, jota emme alun perin olleet ajatelleet. Auton saimme toissapäivänä, joten vuokra-Toyota sai lähteä. Tähän aiheeseen palaan myöhemmin. En jaksa enää tässä yhteydessä kirjoitella autoveroista ja autojen hinnoista. Ja myönnettäköön, etten jaksa enää yhtään autojuttua. Mutta aviomies on onnellinen.