Otsikossa on tiivistettynä viimeisen Turistin
loppuviikon ohjelma. Tai Turisti ei tuosta viimeisestä osiosta tainnut niin
innostua kuin minä saatikka aviomies, mutta oman auton hankkiminenkin mahtui myös
viikon tapahtumiin.
Torstai-iltana suuntasimme Jumeirah Beach
Residencen kävelykadulle, the Walkille. The Walk sijaitsee noin 10 minuutin
kävelyn päässä meiltä. Turisti oli jostain lukenut, että tämä kannattaa kokea,
niinpä menimme iltapalalle the Walkille. (Meilllä tässä vieressä on Marina
Walk, joka on mielestäni kivempi. Mutta the Walkilla voi seurata arabiteinien
ilta-ajoa Maserateillaan, Marina Walkille autot eivät pääse). Mennessämme JBR:n
puolelle ihmettelimme poliisien suurta määrää sekä lipuilla varustettuja autoja.
Lipuista päättelimme, että kyseessä oli hevoskauden päätapahtuman, Meydan Horse
Racen, avajaistapahtuma. Iltapalaa syödessämme alkoi kuulua säkkipillin soittoa.
Pian kadulla taivalsi paikallinen säkkipilliyhtye hevospoliisien saattelemana.
Oli hauskaa nähdä vaihteeksi jotain paikallista. (Aviomies varmisti tämän
töistä. Kyllä, säkkipillit kuuluvat Arabiemiraatteihin). Syömästä lähdettyämme
kävelimme avajaispaikan ohitse. Ja juuri silloin sattui tulemaan hieno
ilotulitus. Lisää autoja ajoi juhlallisuuksiin ja me ihmettelimme menoa.
Päätinkin, että ensi vuonna suuntaamme varsinaisiin hevoskisoihin, vaikkemme
mitään hevosista ymmärräkään.
Perjantaiksi olimme varanneet illallisen aavikolla
yahootourism.com:in kautta. Pienten häsellysten jälkeen (”ei teillä ole
varausta”) pääsimme lopulta matkaan. Yllätykseksemme iltaan kuului myös
aavikkosafari. Minä, jolle Linnanmäen kahvikuppikarusellikin on hurja laite, en
tuosta osiosta välittänyt. Turisti näytti olevan innoissaan. Mutta onneksi
safari kesti vain parikymmentä minuuttia kunnes päädyimme aavikkoleirille.
Leirillä hintaan kuului kameliratsastusta, hennatatuointia naisille, shishan
(vesipiipun) polttelua, kuvaussessio paikallisissa vaatteissa (tosin aviomies
kuvasi) sekä tietty illallinen vatsatanssi- ja dervissi-esityksineen
(aviomiehen työpaikan paikallisten mukaan nämä osiot eivät ole paikallisia,
ovat kuulemma Egyptin suunnalta). Lisähinnasta olisi voinut ajaa mönkijällä
sekä hiekkalautailla (tai mikä lie onkaan oikea termi sandboard sanalle). Paikassa
oli myös baari, josta pystyi ostamaan alkoholia. Ilta oli hauska, ruoka oli ok
ja hinta oli mielestäni sangen kohtuullinen, 130aed (26e kotoa haettuna).
Viinipullon hinta oli 150aed (30e) ja lisäksi otimme ruuan pöytiin kannettuna
100aed (20e. Tämä oli ehdoton, ei tarvinnut jonottaa lainkaan).
Lauantai-iltana suuntasimme Burj Khalifaan,
maailman korkeimpaan rakennukseen. Burj Khalifassa on näköalapaikka jonne liput
etukäteen ostettuna maksaa 125aed (25e) ja paikan päältä 400aed (80e). Meillä
oli kuitenkin varaus Atmosphere-ravintolaan, joten emme sisäänpääsyä maksaneet.
Ravintolassa miehen pitää käyttää tietty summa rahaa. Summat löytyvät
ravintolan nettisivuilta, kuten myös pukeutumissäännöt. Meillä oli pöytä varattuna
loungesta, joten aviomiehen piti käyttää 200aed (40e). Seurueen naisille (eli Turistille
ja minulle) ei tälläistä summaa ollut, oletuksena taisi olla, että seurueen
mies tarjoaa. Etukäteen ajattelin, että tuolla summalla saa korkeintaan
vesipullon. Mutta yllätys olikin positiivinen, kun saimme drinkkilistat
käteemme. Itse päädyin Metropolitan drinkkiin, joka maksoi 70aed (14e). Ja
drinksun jälkeen maistui vielä valkoviini, joka maksoi saman verran. Aviomiehen
olut maksoi 50aed (10e). Listalta löytyi myös kultaa sisältävä drinksu ja shamppanjaakin oli monenlaista. Nämä kuitenkin
jätimme toiseen kertaan. Mutta
maisemat 122. kerroksesta (428 metristä) olivat hassut. Tuntui kuin olisi ollut
pienoismallin ympäröimänä.
Ja sitten se asia, joka on täyttänyt aviomiehen
pään tämän viikon ajan. Kaverimme soitti viime sunnuntaina, että sopiva Volvo
olisi kaupan. Niinpä suuntasimme autokauppaan ja ostimme auton, jota emme alun
perin olleet ajatelleet. Auton saimme toissapäivänä, joten vuokra-Toyota sai
lähteä. Tähän aiheeseen palaan myöhemmin. En jaksa enää tässä yhteydessä
kirjoitella autoveroista ja autojen hinnoista. Ja myönnettäköön, etten jaksa
enää yhtään autojuttua. Mutta aviomies on onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti