Tällä viikolla pari päivää on mennyt
vapaaehtoisena erityiskoulussa. Koulu on sama missä kävin tutustumassa viime
syksynä. Olen avustanut luokkaa, jossa nuorimmat oppilaat ovat 16-vuotiaita ja
vanhimmat päälle parikymppisiä. Luokkaan ensi kertaa mennessä yllätys oli
melkoinen, kun suurin osa tiesi missä Suomi on ja yksi tiesi jopa meidän
itsenäisyyspäivän. Päivän aikana osa oppilaista on mm. puheterapiassa,
fysioterapiassa ja tutustumassa työpaikkoihin. On ollut taide-workshoppia ja
kotitaloutta. Tunteja, joissa kaikki olisivat paikalla, on ollut melko vähän.
Koulun tiloista kerroinkin jo syksyn kirjoituksessa. Vieläkin suu loksahtaa
välillä auki joitakin opetustiloja nähdessä.
On ollut kiva olla koulussa pitkästä aikaa.
Hyötynä on ollut koulun systeemiin tutustumisen lisäksi englannin kielen
oppiminen. Nyt menee jo algebraa englanniksi, kun sitä Abdullahin kanssa
yhdessä laskettiin. Toisaalta päivä vieraassa englanninkielisessä ympäristössä
on ollut aika väsyttävää. Iltaisin olen jaksanut käydä uimassa, mutta siinä
kaikki. Tilanne korjaantuu kuitenkin heti huomenna kun on suomalaisten
Marina-kahvit, joissa puhutaan vain suomea eikä tarvitse olla niin virallinen
(vaikka ainahan minä toki parhaani tämän suhteen yritänkin).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti