Dubai-simulaattori

Jos olet halunnut kokea Dubain, mutta et ole jostain syystä tänne päätynyt, voit kokea Dubain kotona seuraavin teoin.

Lämmitä sauna lähes 50 asteeseen (ei täällä ihan 50 astetta lämmintä ole, mutta useasti tuo lämpö saunassa on siellä pään tasolla ja jalat ovat viileämmässä). Jos sinulla on kirkasvalolamppu, tuo se saunaan auringoksi. Laita päälle säädylliset kesävaatteet, mikroshortsit ja narutoppi eivät käy. Mene istumaan vaatteet päällä ylälauteelle ja heitä rivakkaan tahtiin löylyä, jotta ilma on kostea. Jos haluat kokeilla kesäistä arkea Dubaissa, pitäisi tuolla saunassa vielä liikkua. Voit toki kontata ylälauteella, mutta varaudu siihen, että muut samassa taloudessa asuvat alkavat katsoa sinua oudosti.

Tulosta netistä seuraavien autojen kuvat: 2kpl valkoista Nissan Armadaa, Infiniti QX80 (valkoinen), Infiniti FX (valkoinen), Porsche Cayenne (joku tumma väri), pari harmaata Toyota Corollaa (jos kuvissa löytyy intialainen ajamassa Toyotaa, niin loistavaa), valkoinen Toyota Yaris, tumma Nissan Tiida (jos löydät kuvan missä auto on lommoilla, niin pääset parempaan Dubai-tunnelmaan), punainen Ferrari, valkoinen Lamborghini, valkoinen Audi Q7, valkoinen G-sarjan Mersu. Jos haluat, että kuvat säilyvät paremmin, laminoi ne. Laita kuvat kiinni saunan seinään aivan vierekkäin. Katso kuvia nopeasti oikealta vasemmalle ja vasemmalta oikealle. Tee tätä jonkun aikaa, niin pääset tunnelmiin Dubain liikenteestä. Jos vielä palkkaat oman tai naapurin lapsen soittamaan leluauton torvea, niin fiilis on täydellinen.

Olet todennäköisesti tehnyt kaksi edeltävää asiaa yksin. Dubaissa on sen verran ihmisiä, että julkisissa paikoissa harvoin on kovin väljää (ainakaan hississä). Niinpä pyydä perheesi tai naapurit saunaan mukaan. Esitä toive, ettei joku heistä peseydy viikkoon, jotta pistävä hienhaju täyttää tilan ainakin hetkeksi. Pyydä myös jotain henkilöä käyttämään erittäin voimakkaan tuoksuista hajustetta. Mitä eksoottisempi tuoksu sitä aidompi.

Pyydä jotain perheenjäsenistä tuomaan ruokaa ja juomaa saunaan (muista maksaa vähän tippiä, niin saat itsellesi hyvän omantunnon). Vedä limpparia niin paljon kuin haluat, se on täällä halpaa. Muista juoda myös välillä vettä.

Mene olohuoneeseen. Jos saunan ja olohuoneen välillä on hiekkaa, ei haittaa, sitä on täällä hyvin paljon. Laita olohuoneen seinille kuvia eri merkkien laukuista ja vaatteista sekä kultakoruista isoilla jalokivillä. Laita myös kuvia naisista abayoissa (valitse jotkut trendikkäät, ei mitään perusmustia) ja miehistä kanduroissa (tunnetaan myös nimellä dishdash ja thawb). Miehillä voi olla päässään huivin sijaan lippalakki (punainen Ferrari-lippis on hitti). Olet nyt saapunut ostarille, jossa on ihanan viileää. Voit myös pyytää lastasi tai naapurin lasta laittamaan kyntesi. Oleskele ostarilla pitkään.

Tuossa oli kesä-Dubai. Toki tilaa on enemmän kuin saunan verran, mutta muualla kodissa on tuskin niin kuuma. Ja kuumuuden vuoksi elinpiiri on nyt aika pieni. Talvi-Dubai onkin paljon kivempi simuloida. Nosta kotisi lämpötila 25 asteeseen ja tee yllä olevat asiat missä vain kodissasi haluat. Laita uikkarit päälle ja mene makaamaan jonkun kasvin alle (jos omistat palmun, täydellistä). Laita soimaan joku meren kohina cd. Perheenjäsenet voivat rauhassa touhuta omiaan, rannallakaan et ole täällä yksin. Muista rantaeväät, esimerkiksi valmiiksi viipaloidut hedelmät sopivat tähän hyvin. Ja muista taas juoda.

Kun olet nyt simuloinut Dubain, voit katsoa Aurinkomatkoilta Dubain matkan hinnan. Voi mihin hymyyn suupielet taipuvatkaan, kun tajuat kuinka paljon olet säästänyt tällä Dubai-simulaattorilla. Eikä edes tarvinnut lentää. 

Autosta ja autoilusta

Blogi päivittyy nyt hitaaseen tahtiin. Syynä on kuumuus, joka on rajoittanut elinpiiriä huomattavasti. Päivät ovat lähinnä uimista, kotona sisustussuunnitelmien tekoa, lukemista ja kavereiden näkemistä, eikä niistä hirveän paljoa jaksa kirjoittaa.

Tänään vilkaisin vanhoja tekstejä ja katsoin mihin aiheisiin olin kirjoittanut palaavani myöhemmin. Aiheita löytyi kaksi: ruoka ja autot. Kun ruoka tulee nykyisin aina tilattua kotia, ei minulla ole hirveästi sanottavaa arabialaisesta ruuasta, muuta kuin että hyvää on. Jos aihe kiinnostaa, googlaa. Autosta ja autoilusta täällä nyt on aina kirjoitettavaa, joten käsitelköön tämä teksti jälleen kerran peltilehmiä ja heidän ohjastajiaan.

Viikoittain saa lehdestä lukea kuolemaan johtaneista auto-onnettomuuksista. Ramadanin päätyttyä kolme päivää kestäneen Eid al Fitrin aikana Dubaissa oli n. 1600 auto-onnettomuutta. Jotain paikallisesta tiekulttuurista ja poliisin toiminnasta kertoo kaksi tapausta, joissa molemmissa auto oli joutunut onnettomuuteen motarilla. Kuskit eivät olleet uskaltaneet siirtää autoja tien laitaan ennen poliisin tuloa, ettei vain tule sakkoa kolaripaikalta pakenemisesta. Niinpä autot olivat pysähdyksissä keskellä tietä ja totta kai muut niihin törmäsivät (kuka nyt tuossa tapauksessa liikenteenohjausta tarvitsee…). Ja taas tuli pari uutta kuolonkolaria. Päivittäin näkee kyllä sellaisia huippusuorituksia liikenteessä, että herää epäilys kuskien voittaneen ajokortit arvonnassa. Ajo-opetusta eivät varmasti ole saaneet.

Mutta onhan täällä millä ajella. Autot ovat halvempia kuin Suomessa. Toisaalta monelta merkiltä ei täällä ole saatavilla aivan samanlaista autoa kuin Suomessa. Jos on aikomuksena viedä auto Suomeen, kannattaa varmistaa, että juuri kyseiselle automallille on tehty EU:n päästötesti. (Vaikka automerkillä olisi kyseinen malli Suomessa, voi olla, että siinä on eri moottori kuin Euroopassa). Henkilöautot ovat lähes aina bensamoottorilla. Dieseliä on saatavilla harvalta huoltoasemalta ja laatu on kuulemma surkeaa. Moottorien tilavuudet ovat sangen suuria. Mutta kun bensa maksaa reilu 30 senttiä litra, ei kulutusta tule hirveästi mietittyä. Tosin välillä tuntuu, että automerkit ovat dumpanneet tänne vanhan malliston moottorinsa. Tilavuus voi olla iso mutta tehot pienet.

Me päädyimme täällä, kuten moni muukin suomalainen, Volvoon. Syynä oli, että autossa oli talvivarusteet. Lisäksi saimme auton sangen hyvään hintaan. Täällä ei tuota talvivarustusta  tullut lainkaan mietittyä, ihaninta oli ilmastoidut penkit. Nyt puhun jo autostamme menneessä aikamuodossa. Alun perin auto oli tarkoitus tuoda Suomeen. Päätimme kuitenkin myydä auton, kun elomme Dubaissa kestääkin vähemmän aikaa kuin olimme ajatelleet. Suomesta ei saa tarkkaa tietoa autoverosta (vastaavaa bensakonetta ei Suomessa enää ole myynnissä). Kulutus oli myös sen verran suurta, että Suomessa sillä olisi ollut melko hintavaa ajella. (Tässä vaiheessa aviomies lisää, että rouvan kaasujalka on sen verran raskas, että kulutus nousee reilusti kun minä astun rattiin). Ja auton olisi voinut myydä Suomessa vasta kahden ja puolen vuoden päästä (pienempien autoverojen takia). No, uusi auto on Suomessa ja katsottuna. Pienempi moottori ja dieselkone. Muuten melko samat varusteet, tosin ei ilmastoituja penkkejä.

Kuvissa nyt jo entinen automme. Auto oli minun makuuni, vaikka pappa-mallia olikin (S80).

Leipää, sirkushuveja ja vähän muuta

Tajusin tänään etten ole viikkoon kirjoittanut mitään. Taitaa olla pisin tauko blogissa täällä ollessa. Aika on vain mennyt jotenkin joutuisasti. Ja tekstiä ei oikein tuntunut irtoavan.

Mutta viikon saldoa lyhkäisyydessään.

Pikku hiljaa kaveritkin palaavat kesälomiltansa. Parit kahvittelut on jo pidetty. Yhden kanssa kävin Deira City Centerissä, jossa en ollut aiemmin vieraillutkaan. Selkeästi vähemmän länsimaalaisia kuin lähempänä kotia olevissa ostareissa. Mutta mukava oli paikka.

Lämmintä on edelleenkin yli 40 astetta päivisin. Aikaa tulee vietettyä uimassa ja sisätiloissa. Korkean lämpötilan hyvä puoli on, että kävelylenkit tulee tehtyä talomme kuntosalilla. Ulkona kävellessä minulla tuppaa usein vauhti hidastumaan näkymiä ihmetellessä. Uiminen on edelleen erittäin mukavaa. Välillä oleilen muutaman kymmentä senttiä syvässä lasten altaassa, jossa on hieman mukavampi nauttia auringosta. Meidän talossa lapset ovat usein porealtaassa touhuamassa ja jos lapsia ei ole, niin aikuiset viettävät aikaa matalassa lasten altaassa. Edelleenkään tarkoituksena ei ole paahtaa itseäni rusinaksi. Lämpö ja vesi vain ovat hyvin miellyttävä yhdistelmä.  

Perjantaina kävimme aviomiehen ja ystävämme kanssa sirkuksessa. Cirque Eloize yhdisti hienosti tanssia ja sirkusta. Oli oikein mukavaa ja erilaista.

Tänään lauantaina menimme Satwaan räätälille. Aviomies tilasi muutaman paidan. Kunhan paidat valmistuvat ja näemme laadun, teetämme mahdollisesti muitakin vaatteita. Meistä kumpikaan kun ei ole aivan standardikokoinen. Valitettavasti aviomies on se pitkä ja laiha.

Aviomies joskus lupasi lahjaksi timantin. Tämän asian suhteen muistini on ollut erinomainen. Ruokakauppareissulla eksyin ”vahingossa” ihastelemaan näitä Afrikan tähtiä. Sormus, joka minua eniten miellytti, oli aviomiehen mielestä aivan liian Dubai-tyylinen. Kuulemma sitä katsoessa tarvitsisi aurinkolasit, kun kivet niin loistavat. Dubai selkeästi muuttaa naista. Ei se minusta vielä liian pramea ollut. Kuulemma Dubain vaikutuksen huomaa siinä vaiheessa, kun alkaa ostaa eläinkuosisia vaatteita ja kenkiä. Vajaa vuosi täällä ei onneksi ole tuonut muutosta vaate- ja kenkämakuun. Pantterikuosiset kengät ovat jääneet kauppaan.

Kauppareissulla ostin jälleen kerran myös uuden tyynyn. Saan erittäin helposti niskani ja hartiani jumiin, joten tyynyllä on suuri merkitys. Olen aivan rakastunut Tempurin niskaa tukeviin tyynyihin. Muilla en enää suostu nukkumaan. Nyt unohdin tyynyni Suomeen. Kolme viikkoa muille tyynyillä sitkutellessani, olin valmis hankkimaan kyseisen tuotteen, vaikka Suomessa minulla olikin käypä tyyny ja hintaa tyynylle on reilut 100 euroa. Tyynykaupassa mietimme kuinka monta Tempurin tyynyä minulle on jo hommattu. Ei niihin yhden käden sormet riitä. Tyyny lähtee aina matkalle mukaan. Niinpä yksi jäi kerran New Yorkin lentokenttähotelliin, toinen jäi toisella kerralla Niagaralle. Yksi päätyi mökille, jokunen vain katosi (kuka nyt muutaman vuoden takaisia asioita voi muistaa…).

Kai siitä leivästäkin on nyt pakko jotain kirjoittaa, kun otsikossa jo mainitaan. (Nyt myönnettäköön, että kun ei nyt oikein runosuoni syki, oli otsikon keksiminen todella hankalaa.) Ostettiin tänään melko höttöjä sämpylöitä. Melkein kuin pullaa. Saa täällä kyllä sangen hyvääkin leipää. Ja kotirouvan rankkaan arkeen parasta on, että leipä siivutetaan kaupassa valmiiksi. (Ja nyt huomaan, että vaikutan aivan tyhjäpäiseltä idiootilta, kun viipaloitua tuoretta leipää tässä hehkutan, mutta on se vaan pieni kiva juttu. Dubai on vaikuttanut jälleen…).

Eipä ole tullut viikon aikana kuvia otettua, joten kuvituksena olkoon aviomiehen iltapala.

Vuorilla viilentymässä

Noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä Dubaista alkaa vuoristo. Osa lähtee vuorille vaeltamaan, osa muuten vain nauttimaan raikkaasta ilmasta. Koska Dubaissa on nyt lämmintä päivisin 41-45 astetta, aloimme mekin kaivata viileämpää ilmaa. Hattaan oli luvattu viikonlopuksi reilut 30 astetta, joten varasimme huoneen Hatta Fort Hotellista.

Dubaista Hattaan pääsee suoraan moottoritietä. Tuo tie menee osan matkaa Omanin puolella. Koska myimme oman automme alkuviikosta ja ajelemme nyt vuokra-autolla, ei meillä ollut asiaa Omaniin. Onneksi kiertotiekin oli melko hyvä, mitä nyt muutama mäki oli niin jyrkkä, että vasta aivan mäen huipulla näki mihin olimme laskeutumassa.

Lopulta saavuimme viileään Hattaan. Viileyttä ei oikein tuntenut, kun lämpötila olikin 39,5 astetta. Hotelli oli hieman vanha, mutta ihan kiva. Allasalueita oli kaksi, molemmissa hyvän kokoiset altaat. Minulle tuli hotellin tyylistä mieleen Minun Afrikkani–elokuva. Aviomies kyllästyi teemaan siinä vaiheessa, kun viidettä kertaa toistin ”I had a farm in Africa”. Vaikka virkistävä ulkoilu jäikin tällä kertaa väliin, virkistystä toivat kivat drinkit ja hyvä ruoka.  

Vaikka viileä ilma jäikin nyt kokematta, on vuorille aina kiva ajaa Dubain tasaisuuden jälkeen. Matkalla myös huomaa hiekan eri sävyt vaaleanruskeasta punaruskeaan. Hiekalla kulkivat kamelit, vuorilla näimme aasin ja vuohia. Hotellialueella oli erilaisia lintuja. Näimme jonkun harvinaisen sinisiipisen, mutta nimeä kyseiselle tipulle emme kumpikaan muista (mutta harvinainen se kuulemma oli).

Ensi viikonloppuna otamme varman päälle ja aiomme suunnata johonkin ilmastoituun ostariin.

Kuvat ovat muuten omia, mutta kuva hotellihuoneesta on netin uumenista löydetty. Ennen kuin muistin ottaa kuvan huoneesta, olimme jo ehtineet huonetta sotkea. Koska huone oli mukavan erilainen nykyisten tylsien valkoistakin valkoisempien hotellihuoneiden joukossa, päätin nyt ottaa toisen kuvan luvatta käyttööni.

Pera Persläpi I ja Pera Persläpi II

Aika usein aamuyöllä herää epäilys, että Uuno ja Manu ovat ottaneet hatkat ja jättäneet mennessään oven auki. Herrojen tilalle ovat saapuneet Pera Persläpi I ja Pera Persläpi II.

Jos kuvittelee lapsettoman, kahden ihmisen ja kahden kissan taloutta Dubaissa, mieleen tulee helppo elämä, halpa ruoka, ikuinen auringonpaiste, kodinhoitajat auttamassa jne. jne. Aamuisin ihmiset heräävät pirteinä ja muutaman rapsutuksen jälkeen antavat kissoille ruokaa. Kissat kehräävät tyytyväisinä ja tulevat lopulta syliin paijattaviksi. Päivä menee leppoisasti touhuten ja kaikilla on iloinen mieli.

Edellä mainittua idylliä rikkoo meillä Pera I:n ja Pera II:n vierailut. Kesäloman jälkeen olen joka helkkarin aamu herännyt neljän-viiden maissa, koska Pera I inisee oven takana pyytäen ruokaa (ei raukka osaa maukua, kuulostaa säälittävältä ininältä). Joskus olen saanut herrojen aamupalan jälkeen saanut unta, useimmiten en. Yleensä tässä vaiheessa Pera II on piristynyt sen verran, että hän alkaa maukumaan oven takana. Vapaasti käännettynä maukuminen voidaan tulkata tarkoittavan TYLSÄÄÄÄÄÄÄ!. Niinpä aamun hetket menevät Pera II:n kanssa leikkiessä. Samalla voi tsekata yön tuhot. Mistä löytyy revitty nenäliina, mitä on tapahtunut työhuoneen matolle, mihin lie mennyt aviomiehen toinen kenkä (nämä kenkätapaukset ovat mysteereitä, Perat ovat vain hieman aviomiehen kenkiä pidempiä, kuitenkin niitä roijataan pitkähköjäkin matkoja).

Päivän aikana leikki- ja ruokintatuokiot toistuvat useasti. Jos jotain yrittää tietokoneella pöydän ääressä tehdä, on Pera I useasti tulossa auttamaan, täyttäen koko näppäimistön. Välillä on otettava imuri esille, se saa Perat juoksemaan piiloon hyvin nopeasti (siivojahan meillä ei käy, ettei vahingossa päästä herroja parvekkeelle). Illalla, kun aviomies tulee kotia, totean ensimmäiseksi ”ne ovat myös sinun kissat” ja Perojen iltaohjelmasta saa siten vastata aviomies.

Mutta ei noita kyllä missään nimessä pois antaisi. Aamuhuutojen jälkeen päivät ovat usein rauhallisia. Tai jos on ollut päivän poissa, niin ovella on vastassa kaksi aivan ihastuttavan suloista kissaherraa. Ja monesti herrat myös viihdyttävät itse itseään. Nytkin Uuno nukkuu viereisen pöydän alla ja Manu pureskelee torkkupeittoa (ja en edes halua tietää mitä kiksejä Manu tuosta saa).

Ja tänään minä menen ostamaan korvatulpat.

Kaksi ensimmäistä kuvaa on täältä, loput ovat vanhoja kuvia arkistojen kätköistä.

Mitäh, Suomeen?

Olen saanut jonkin verran kyselyjä Suomeen paluustamme, joten kerrottakoon nyt taustoista hieman.

Aviomies on töissä paikallisessa puolivaltiollisessa yrityksessä. Työt ovat menneet vaihtelevin fiiliksen, välillä ok, välillä tökkii ja paljon. Aviomiehen tehtävänä on kehittää firman toimintaa, oletuksena kuitenkin on, että ihmisten tekevät perustyönsä. Ongelmaksi on muodostunut, etteivät ihmiset tee työtään. Jos henkilön tehtävänä on antaa uudelle työntekijälle tietotekniset laitteet toimintakykyisinä tämän tullessa töihin, luulisi tehtävän olevan selkeä. Mutta ei. Tyyppi ei vain viikkoon antanut laitteita ja viikonkin jälkeen vasta sitten kun oli saanut vakavan puhuttelun. Toinen järjen riemuvoitto oli, kun yritys ulkoisti sisäisen contact centerin. Ulkoistuksen jälkeen joku firmassa keksi, etteivät ulkoistuksen jälkeen contact centerin henkilöt voi enää käyttää firman ohjelmia ja tietoja, joten käytännössä koko contact center ei voisi enää toimia. Aviomiehen tehtävänä oli kehittää firman toimintaa, mutta kun kehittäminen tyssäsi aivan perusjuttuihin, tuntui välillä, että yhtä hyvin voisi hakata päätä seinään (tosin siitä saisi ikäviä kuhmuja). Ja kun Suomesta tuli samoihin aikoihin kiva työtarjous, niin valinta oli aviomiehelle selkeä.

Valinta oli siis pääsääntöisesti aviomiehen. Itse ilmoitin, että Suomeen muutan oman työni vuoksi viimeistään 31.7.2014 ja Saudi-Arabiaan tai Jemeniin en lähde. Töitä olisi aviomiehelle ollut täälläkin tarjolla, mutta kokonaisuus kääntyi Suomen hyväksi (mm. koska ihana aviovaimo olisi enää 8 kk Dubaissa ja asunnot vuokrataan kuitenkin vuodeksi ja kaksi vuoden työrupeamaa näyttäisi kuulemma aviomiehen cv:ssä hieman kummalta).

Päätöksentekomme ei aina ole kaikkein rationaalisinta. Kun rakensimme ensimmäisen talomme, menimme polleina katsomaan tonttia metsään. Myöhemmin selvisi, että aivan väärää maaplänttiä olimme katselleet. Toisen talon kohdalla tonttia hommatessa oli talvi. Katselimme tontin suuntaan parin sadan metrin päässä olevalta tieltä ja tuumasimme, että metsästä päätellen siellä on maata. Koska lunta oli hyvin paljon, emme tulevalle tontille jaksaneet mennä. Nyt myönnettäköön, että keskusteluihimme on tullut seuraavanlaisia sävyjä: ”jos muutamme syksyllä Suomeen ja asumme talossa vuoden, niin sitten olisimme asuneet talossa kaksi vuotta ja voisimme myydä sen ilman myyntivoittoveroja”, ”jos nyt muutetaan taloon takaisin, voisimme laittaa sen myyntiin keväällä 2015 (taloilla on kuulemma suurempi kysyntä keväisin)”, ”aattele, minkälaista olisi rakentaa talo, johon jäisi itse asumaan pidemmäksi aikaa”, ”no ei kai nyt vielä lopullista taloa rakenneta, mistä sitä tietää missä haluaa asua”.

Vaikka palaamme lokakuun lopulla Suomeen, on Dubain reissu myös piakkoin edessä. Hyvät ystävämme olivat jo ehtineet ostaa lennot uudeksi vuodeksi ja niinpä mekin suuntaamme tänne vuodenvaihteessa lomalle.

Ramadan

Muslimit viettävät parhaillaan pyhää kuukauttaan, ramadania. Netistä löytämieni tietojen perusteella ramadanin tarkoitus on auttaa näkemään maailmaa vähäosaisten silmin, kehittää kärsivällisyyttä ja itsehillintää sekä auttaa nöyrtymään Jumalan edessä.

Muslimit eivät ramadanin aikana syö eivätkä juo auringon noususta auringon laskuun. Käsittääkseni tämä ei koske lapsia, sairaita, vanhuksia eikä matkalla olevia. Vaikka ramadania viettävät vain muslimit, eivät muutkaan saa täällä syödä eivätkä juoda näkyvästi päiväsaikaan. Viime viikonloppuna olimme lauantaina päivällä MOE:ssa ja janon yllättäessä oli mentävä vessaan juomaan. Ravintoloista sai ruokaa mukaan, muttei voinut syödä paikan päällä. Osa ravintoloista oli päivällä kokonaan kiinni. Hotelleissa ravintolat voivat olla auki, jos näkyvyys niiden sisätiloihin pystytään estämään täysin. Talomme uima-altaallakaan ei saisi juoda tai syödä, tosin moni näytti tänään siellä kyllä vettä nauttivan (minä kävin pukkarissa juomassa).

Illalla, kun aurinko on laskenut, lopetetaan päivän paasto ja julkinen syöminen ja juominen voi alkaa. Ostareilla näkee iltaisin ihmisten ostaneen valmiiksi ruokaa ja kun rukouskutsu kuuluu, alkaa ruokailu heti. Yöaikaan on järjestetty erilaista ohjelmaa, saa nähdä jaksammeko ensi yönä mennä yömarkkinoille.  

Ramadan päättyy viikonlopulla Eid al-Fitr juhliin. Aviomiehelle nuo juhlat merkkaavat ylimääräistä vapaapäivää ja minulle lisää mahtavia ilotulituksia nähtäväksi. Ja onneksi kotiin ruokaa toimittavat ravintolat alkavat olla normaalisti auki. Tänään sain vasta neljännestä ravintolasta lounasta kotiin, muut avaavat ovensa ramadanin vuoksi myöhemmin. On tää rankkaa, tää ruuanlaitto… 

Takaisin Dubaihin …ja Suomeen

Täällä aavikonlaidalla taas. Seitsemän viikon Suomen loma takana. Aika meni lähinnä ihastellen vihreyttä, kavereita ja sukulaisia nähden, mökkeilen ja oman kodin pihahommissa. Kun ei ole tehnyt lainkaan pakollisia piha- tai talojuttuja moneen kuukauteen, tuntuivat nekin nyt todella mukavilta.

Aamulla lentokentällä ulos astuessa ensimmäisenä iski kosteus. Aviomies, joka on ollut täällä jo kolme viikkoa, kertoi ettei ole kosteuden takia juuri taivasta nähnyt. Kuulemma kosteuden takia kuuma ilma on parempi. Mitä kuumempaa sitä kuivempaa tai oikeastaan vähemmän kosteaa. Pojat olivat kotona ovella vastassa. Manu katsoi hieman alta kulmien, Uuno tuli heti moikkaamaan. Muuten päivä on mennyt lähinnä nukkuessa ja sohvalla ookaillen.   

Meidän Dubaissa olo päättyy kolmen kuukauden päästä. Aviomies ilmoitti työpaikalla, ettei jatka, kun sopimus lokakuun lopussa päättyy. Uusi työ tuo meidät takaisin Suomeen.

Kuvissa Suomen kodin pihaa ja näkymiä mökiltä.