Mitäh, Suomeen?

Olen saanut jonkin verran kyselyjä Suomeen paluustamme, joten kerrottakoon nyt taustoista hieman.

Aviomies on töissä paikallisessa puolivaltiollisessa yrityksessä. Työt ovat menneet vaihtelevin fiiliksen, välillä ok, välillä tökkii ja paljon. Aviomiehen tehtävänä on kehittää firman toimintaa, oletuksena kuitenkin on, että ihmisten tekevät perustyönsä. Ongelmaksi on muodostunut, etteivät ihmiset tee työtään. Jos henkilön tehtävänä on antaa uudelle työntekijälle tietotekniset laitteet toimintakykyisinä tämän tullessa töihin, luulisi tehtävän olevan selkeä. Mutta ei. Tyyppi ei vain viikkoon antanut laitteita ja viikonkin jälkeen vasta sitten kun oli saanut vakavan puhuttelun. Toinen järjen riemuvoitto oli, kun yritys ulkoisti sisäisen contact centerin. Ulkoistuksen jälkeen joku firmassa keksi, etteivät ulkoistuksen jälkeen contact centerin henkilöt voi enää käyttää firman ohjelmia ja tietoja, joten käytännössä koko contact center ei voisi enää toimia. Aviomiehen tehtävänä oli kehittää firman toimintaa, mutta kun kehittäminen tyssäsi aivan perusjuttuihin, tuntui välillä, että yhtä hyvin voisi hakata päätä seinään (tosin siitä saisi ikäviä kuhmuja). Ja kun Suomesta tuli samoihin aikoihin kiva työtarjous, niin valinta oli aviomiehelle selkeä.

Valinta oli siis pääsääntöisesti aviomiehen. Itse ilmoitin, että Suomeen muutan oman työni vuoksi viimeistään 31.7.2014 ja Saudi-Arabiaan tai Jemeniin en lähde. Töitä olisi aviomiehelle ollut täälläkin tarjolla, mutta kokonaisuus kääntyi Suomen hyväksi (mm. koska ihana aviovaimo olisi enää 8 kk Dubaissa ja asunnot vuokrataan kuitenkin vuodeksi ja kaksi vuoden työrupeamaa näyttäisi kuulemma aviomiehen cv:ssä hieman kummalta).

Päätöksentekomme ei aina ole kaikkein rationaalisinta. Kun rakensimme ensimmäisen talomme, menimme polleina katsomaan tonttia metsään. Myöhemmin selvisi, että aivan väärää maaplänttiä olimme katselleet. Toisen talon kohdalla tonttia hommatessa oli talvi. Katselimme tontin suuntaan parin sadan metrin päässä olevalta tieltä ja tuumasimme, että metsästä päätellen siellä on maata. Koska lunta oli hyvin paljon, emme tulevalle tontille jaksaneet mennä. Nyt myönnettäköön, että keskusteluihimme on tullut seuraavanlaisia sävyjä: ”jos muutamme syksyllä Suomeen ja asumme talossa vuoden, niin sitten olisimme asuneet talossa kaksi vuotta ja voisimme myydä sen ilman myyntivoittoveroja”, ”jos nyt muutetaan taloon takaisin, voisimme laittaa sen myyntiin keväällä 2015 (taloilla on kuulemma suurempi kysyntä keväisin)”, ”aattele, minkälaista olisi rakentaa talo, johon jäisi itse asumaan pidemmäksi aikaa”, ”no ei kai nyt vielä lopullista taloa rakenneta, mistä sitä tietää missä haluaa asua”.

Vaikka palaamme lokakuun lopulla Suomeen, on Dubain reissu myös piakkoin edessä. Hyvät ystävämme olivat jo ehtineet ostaa lennot uudeksi vuodeksi ja niinpä mekin suuntaamme tänne vuodenvaihteessa lomalle.