maanantai 12. elokuuta 2013

Pera Persläpi I ja Pera Persläpi II

Aika usein aamuyöllä herää epäilys, että Uuno ja Manu ovat ottaneet hatkat ja jättäneet mennessään oven auki. Herrojen tilalle ovat saapuneet Pera Persläpi I ja Pera Persläpi II.

Jos kuvittelee lapsettoman, kahden ihmisen ja kahden kissan taloutta Dubaissa, mieleen tulee helppo elämä, halpa ruoka, ikuinen auringonpaiste, kodinhoitajat auttamassa jne. jne. Aamuisin ihmiset heräävät pirteinä ja muutaman rapsutuksen jälkeen antavat kissoille ruokaa. Kissat kehräävät tyytyväisinä ja tulevat lopulta syliin paijattaviksi. Päivä menee leppoisasti touhuten ja kaikilla on iloinen mieli.

Edellä mainittua idylliä rikkoo meillä Pera I:n ja Pera II:n vierailut. Kesäloman jälkeen olen joka helkkarin aamu herännyt neljän-viiden maissa, koska Pera I inisee oven takana pyytäen ruokaa (ei raukka osaa maukua, kuulostaa säälittävältä ininältä). Joskus olen saanut herrojen aamupalan jälkeen saanut unta, useimmiten en. Yleensä tässä vaiheessa Pera II on piristynyt sen verran, että hän alkaa maukumaan oven takana. Vapaasti käännettynä maukuminen voidaan tulkata tarkoittavan TYLSÄÄÄÄÄÄÄ!. Niinpä aamun hetket menevät Pera II:n kanssa leikkiessä. Samalla voi tsekata yön tuhot. Mistä löytyy revitty nenäliina, mitä on tapahtunut työhuoneen matolle, mihin lie mennyt aviomiehen toinen kenkä (nämä kenkätapaukset ovat mysteereitä, Perat ovat vain hieman aviomiehen kenkiä pidempiä, kuitenkin niitä roijataan pitkähköjäkin matkoja).

Päivän aikana leikki- ja ruokintatuokiot toistuvat useasti. Jos jotain yrittää tietokoneella pöydän ääressä tehdä, on Pera I useasti tulossa auttamaan, täyttäen koko näppäimistön. Välillä on otettava imuri esille, se saa Perat juoksemaan piiloon hyvin nopeasti (siivojahan meillä ei käy, ettei vahingossa päästä herroja parvekkeelle). Illalla, kun aviomies tulee kotia, totean ensimmäiseksi ”ne ovat myös sinun kissat” ja Perojen iltaohjelmasta saa siten vastata aviomies.

Mutta ei noita kyllä missään nimessä pois antaisi. Aamuhuutojen jälkeen päivät ovat usein rauhallisia. Tai jos on ollut päivän poissa, niin ovella on vastassa kaksi aivan ihastuttavan suloista kissaherraa. Ja monesti herrat myös viihdyttävät itse itseään. Nytkin Uuno nukkuu viereisen pöydän alla ja Manu pureskelee torkkupeittoa (ja en edes halua tietää mitä kiksejä Manu tuosta saa).


Ja tänään minä menen ostamaan korvatulpat.

Kaksi ensimmäistä kuvaa on täältä, loput ovat vanhoja kuvia arkistojen kätköistä.








2 kommenttia:

  1. Ihana kuva tuo ylimmäinen, aivan samassa asennossa vierekkäin.:)Söpöset tuholaiset.

    t. sisko

    VastaaPoista
  2. Ihanat kissaherrat - varsinkin ylin kuva (kisut kerällä) sekä alempana oleva "tassuista kiinni"-kuva ;) Tosin myönnän kyllä, että mouku voi käydä hermoon, itselläkin kokemusta; välillä kun saattaa olla että 2 kissaa kiljuu kilpaa...! ;)

    VastaaPoista