Kannattiko?

Olen nyt ollut vajaa viikon Suomessa. Tulin tänne hoitelemaan asioita ja töihin kuukaudeksi (pehmeä lasku paluussa työelämään). Takaisin Dubaihin palaan lokakuun puolessa välissä. Lokakuun lopussa palaan aviomiehen ja poikien kanssa (tällä erää) lopullisesti Suomeen. Moni täällä on kysynyt kannattiko reissu. Tässä muutama mielipiteeni asiaan:

Ylipäänsä, jos on lähtöhaluja ja lähtee, on se minusta kannattavaa. Eipä tule sitten vanhana keinutuolissa mietittyä, että olisi sittenkin pitänyt. Tutustuminen uuteen kulttuuriin on mielenkiintoista. Samalla katsoo myös Suomea eri tavalla.

Minusta Dubain mukavia puolia olivat ehdottomasti tietynlainen leppoisa elämä (joo joo, tiedän ettei kaikilla Dubaissa ole mahdollisuus samaan), aurinko, oman talon palvelut (uima-allasalue hissimatkan päässä), kotiinkuljetukset, naisten illat, hienot rakennukset ja nähtävyydet, kamelit, kamelivaaramerkit (miten vuoden jälkeen voi edelleen tulla hymy huulille, kun näkee tämän liikennemerkin), aavikko, meri, iltavalaistukset, kivat ravintolat, ostosmahdollisuudet, optimismi (juu, totta kai tänne rakennetaan vielä vaikka mitä ja kaikki on mahdollista) sekä luottamus asioiden lutviutumiseen.

Ei niin mukavia asioita olivat realismin puute (ei, ei ole mahdollista rakentaa kaupunginosaa, joka leijuu magneettikentän päällä), liika luottamus asioiden lutviutumiseen (voisiko asiat edes joskus mennä järjellä ajatellen), byrokratia, epäselvät lait, toimintatapa ”sanotaan yhtä ja tehdään toista”, mielettömät erot yhteiskuntaluokkien välillä, liikenne, koko maapallon omistavat expatit, kesän kuumuus ja ilmastoinnin tuoma kuivuus, homeiset asunnot sekä kulutushysteria.

Moni asia on sekä hyvissä että huonoissa puolissa. Yleensä asian olemassaolo on hyvä asia, mutta liika on liikaa.

Vaikka olisin voinut olla Dubaissa tulevan talvenkin, on myös kiva olla Suomessa. Huomenna olisi tarkoitus tehdä omenapiiras ja viikonloppuna leipoa sämpylöitä. Tänään kävin kävelyllä pellon laidalla auringon säteiden lämmittäessä muuten viileässä syyssäässä. Nyt poltan kynttilöitä ilman pelkoa, että palovaroittimet alkavat soida ja pitäisi lähteä kipittämään 43 kerrosta alas.  

Ehkäpä joskus lähdemme vielä ulkomaille asumaan. Tosin olemme päättäneet, että työ olkoon länsimaisessa firmassa ja että molemmilla olisi hyvä olla jonkinlaista työtä (vaikka myönnänkin, että viime vuosi (opettajan näkövinkkelistä vuosi=lukuvuosi) oli mukava ilman töitäkin).  

Nyt on Dubaita ikävä (ja tietty myös aviomiestä, poikia ja kavereita), mutta tokihan sinne aina pääsee uudestaan. Ei tuo lento kovin paha ole.

Tästä lähtien blogi päivittyy Suomessa asumisen myötä harvemmin. Tekstiä tulee, kun minulla on jotain sanottavaa Dubaista. (No joo, sanottavaa minulla on aina. Mutta tässä tapauksessa tarkoitan jotain uutta sanottavaa). Tai voi olla, että kirjoitushalut tulevat sen verran suuriksi, että blogi jatkuu osiolla ”elämää Espoossa”. Saa nähdä.