maanantai 28. lokakuuta 2013

Mistä tätä roinaa tulee?

Muistelin, että muutimme tänne neljän matkalaukun ja kahden lentolaukun kanssa. Suomesta vaatteiden lisäksi tuli mukaan viisi pientä pyyhettä, muutama Marimekon tuikku ja saunatonttu (ja kyllähän meillä Dubaissa sauna oli;). Nyt mukaan Suomeen on lähdössä viisi matkalaukkua ja kaksi lentolaukkua. Reilu kuukausi sitten vein kaksi isoa matkalaukullista tavaraa Suomeen. Muutama tavara lähti tuttavien kontissa syyskuun lopulla kohti pohjolaa. Ja silti sitä roinaa, anteeksi arvotavaraa, jäi vielä vaikka kuinka paljon.

Aviomies oli viime viikolla neljä työpäivää vuosilomalla. Meillä oli siis hyvin aikaa pakata tavaroita. Toki joka päivä jotain muuttoon liittyvää teimmekin. Mutta kävimme myös aavikolla, uimassa, syömässä (aivan liikaa liian monessa paikassa), ostarilla, kavereilla ja Marinassa kävelyllä. Pari päivää sitten olin sitä mieltä, että meidän muutto sujuu sangen sutjakkaasti, eihän meillä ole edes paljoa tavaraa. Tänään, kun asunto piti saada tyhjäksi, alkoi mietityttämään, kuka kumma meille on tavaraa salaa tuonut. Miksi muuten meillä kotona olisi pienet, välkkyvät ja värilliset jouluvalot seimeen, ellei joku niitä olisi sinne salaa kuljettanut?

Täällä on aivan ihana palvelu ”take my junk”. Jos sinulla on tavaraa, jota et tarvitse, hakee tämä laitos tavarat ilmaiseksi pois. Myöhemmin he myyvät tavarat edullisesti niitä tarvitseville. Kaverit, jotka tavaramme hakivat, olivat erittäin ystävällisiä ja veivät roippeemme nopeasti pois. Kaikkea ei tuonne kuitenkaan viitsinyt antaa (mm. seimi ilman Jeesusta, itsetekemä joulukoristeviritelmä, likainen pyyhe.  Aviomiehen töistä saama huikea kolmen pystin setti sinne kyllä matkasi). Osa tavaroista päätyi meidän roskakuiluun. Tuota roskakuilua jään kyllä kaipaamaan. Toisaalta eipä nuo tavarat Suomessa kauas tippuisi, kun satumme asumaan maan tasalla.

Nyt on asunto vihdoin tyhjä. Illalla tulimme läheiseen Media One –hotelliin, jossa on tarkoitus olla viimeiset pari yötä. Pojat menivät jo aamulla kissahoitolaan. Tullessamme hotelliin, jopa parkkiäijä nauroi meille. Pieni auto aivan täynnä matkalaukkuja ja minulla vielä pelkääjän paikalla sylissä kassakaappi (se menee huomenna kaverille). Aviomiehelle selvisi, että täällä on maanantaina miesten ilta, niinpä hän suuntasi ilmaiselle oluselle. Minä päätin tilata huoneeseen mojiton ja valkoviinin sekä mennä kylpyyn. Tämä oli loistava ratkaisu minulta, amme oli tarpeeksi syvä sekö sopivan pitkä ja mojito erinomainen. Päivän kiire unohtui saman tien.


Nyt nautin viimeisistä hetkistä Dubaissa. Lento Suomeen on keskiviikkona. (Ja tiettyhän tänne pääsee aina takaisin…).

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Turistielämää


Dubain oleskelulupa tuli peruttua jo ennen Suomeen lähtöä, joten nyt olen virallisesti turisti. Nyt olen sitten ollut oikein kunnon turisti. Olemme miettineet mitä kaikkea haluamme vielä täällä tehdä ja päivät ovat olleet täynnä ohjelmaa. Alun perin oli tarkoitus käydä Omanin Salalahissa, mutta aviomiehen passi on viisumin perumisen vuoksi viranomaisilla, joten viimeiset hetket Arabian niemimaalla tulee vietettyä Arabiemiraateissa.

Dubain creekillä järjestetään erilaisia dhow-risteilyjä. Me menimme reilu tunnin kestävälle auringonlaskuristeilylly. Oli ihan kivaa ihastella creekiä hiljaa etenevässä dhowssa. Hieman turhaa jännitystä toi arabiperhe, joka laittoi pikkutyttönsä istumaan äitinsä tukemana dhown kapealle kaiteelle. Siinä tuli jo mietittyä erilaisia pelastussuunnitelmia mahdollisen veteen tippumisen vuoksi. Onneksi lapsi muutaman minuutin istumisen jälkeen halusi pois ja saatoimme hengittää jälleen normaalisti. Risteilyllä huomasi, että toimistotalojen peilipinta on täällä kovassa huudossa. Myöskin helipadit ovat näissä rakennuksissa yleisiä. Aviomieskin sai vielä luoda viimeiset silmäykset firman pääkonttoriin.   

Dubaissa rouvat ovat hyvin huoliteltuja. Jotta olemukseni edes hitusen muistuttaisi Dubain-rouvaa, olen käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti laitattamassa täällä kynteni. Nyt tuli manikyyrin lisäksi kokeiltua myös pedikyyriä ja kasvohoitoa. Ja kun Dubaissa ollaan, pitihän sitä kynsiin laitattaa muutama timanttikin.

Aviomiehelläkin on tällä viikolla neljä päivää vapaata. Niinpä suuntasimme auton kohti Rub al Khalin aavikkoa. Tämä aavikko on karua isojen dyynien aavikkoa, erittäin kuivaa ja kuumaa (tosin talvella yöllä voi olla pakkastakin). Dubaista Tilal Liwa–hotelliin ajoi reilu kolme tuntia. Matka on melko tylsä, suoraa tietä keskellä hiekkaa. Tien varteen oli istutettu puita ja sinne tänne pieniä metsiä. Puiden juurilla kulkivat myös kasteluletkut, eiväthän nuo puut tuolla olisi muuten elossa. Hotelli oli kiva keidas aavikon laidalla. Jännä oli uida altaassa, kun ympärillä näkyi vain hiekkaa ja kuivuutta. Kävimme myös katsomassa maailman korkeinta dyyniä (korkeutta dyynillä on kuulemma reilut 300 metriä). Jälleen kerran tuli mieleen, että täällä on liikaa rahaa. Dyynillä on Abu Dhabin moottorikerhon paikka, jossa voi ajaa mönkijällä ylös jyrkkää dyynin seinämää. Kun pää ei enää kestä, ajetaan alas. Onhan tämäkin tietty keino testata miehisyyttä, kuka uskaltaa korkeimmalla. Aavikon tietä ajellessa tuli sangen pieni ja vähäpätöinen olo. Välillä olimme ainoat ihmiset suurella alueella. Kasvejakaan ei juuri ollut. Hiekka ja tuuli olivat luoneet upeita muodostelmia. Hiekan eri sävyt olivat hienoja. Vuokra-Nissanin kestävyys hieman huoletti minua, aviomies kyllä luotti menopeliin täysin. No, oli siellä kyllä sen verran muitakin, että jos auto olisi hajonnut, niin ainakin puolen tunnin sisällä joku olisi mennyt ohi. Ja tietty meillä oli vettä mukanamme.

Tänään turistielämä jatkuu kahvittelulla kavereiden kanssa sekä auringosta ja uimisesta nauttien. Illalla on suunta vielä naisten iltaan. Nämä ravintoloiden naisten illat ovat minulle edelleen suuri mysteeri. Miten voi olla kannattavaa tarjota naisille ilmaisia alkoholipitoisia juomia, varsinkaan kun kaikkiin naisten iltoihin miehet eivät ole edes tervetulleita? Ilmaista viinaa arabimaassa (ja vielä naisille)?

Kuvissa paljon hiekkaa ja vähän muuta.





















perjantai 18. lokakuuta 2013

Jälleen Dubaissa



Kuukauden työrupeama meni Suomessa vauhdilla. Työt päättyivät keskiviikkona ja torstaina lentelin takaisin Dubaihin. Täällä ollaan vielä lokakuun loppuun, jolloin palataan poikien kanssa samalla koneella Suomeen.

Vajaa vuorokausi Dubaissa tiivistää hyvin tämän hetkiset tuntemukset tästä paikasta. Aurinko on ihana ja 35 asteen lämpötila sangen miellyttävä. Kotiin on jo tilattu hyvää ruokaa.  Liikenne on kirvoittanut muutaman kirosanan. Intialaisten kohdalla ei voi kuin ihmetellä heidän ajatuksen kulkuaan.

Intialaisista en olekaan täällä juuri kirjoittanut. Kun muutimme Dubaihin, ihmettelin monen esittämää kysymystä ”onko miehen töissä intialaisia ja miten pärjää niiden kanssa?”. Minusta kysyjä puhui usein intialaisista hyvin epäkohteliaasti ja mietin mitä rasisteja täällä asuu. Nyt kun olen vuoden täällä ollut, voinen todeta, että ihminen on kulttuurinsa tuote ja kulttuurit ovat erilaisia. Tietty ei voi yleistää ”kaikki intialaiset…” mutta voinen kuitenkin todeta ”moni intialainen” (ajaa miten sattuu, ei tee töitään, välttelee töitään, ei ajattele (muita)). Edelleenkin ihmetyttää miten joku voi parkkeerata auton keskelle tietä, vaikka tien laidassakin olisi ollut tilaa. Tietty jos halutaan liikenne aivan sekaisin, niin tuo on hyvä keino. No myönnettäköön, olen myös tavannut jokusen mukavan ja ajattelevan intialaisen.

Kotimme alkaa olla melko askeettinen. Suurin osa huonekaluista on myyty. Onneksi sänky on vielä tallella. Toivottavasti pääsemme lopuistakin huonekaluista pian eroon.

Kuvassa aviomiehen läksiäislahja töistä. Kuulemma arabialaisia vaaseja, vaikka pohjassa made in China lukeekin. Nämä pystit eivät välttämättä päätyne matkalaukkuun parin viikon päästä.