lauantai 2. marraskuuta 2013

Se oli sitten siinä


Nyt asumme Suomessa. Asunto on melkoisessa kaaoksessa, ei ole rouva oikein jaksanut innostua tavaroiden laittelusta. Tai voisihan sitä innostua, jos olisi paikka mihin laittaa tavarat, mutta kun kaapit olivat jo valmiiksi täynnä roinaa.
 
Viimeiset päivät Dubaissa olivat erilaisia mitä olin kuvitellut. Koska olimme kaksi viimeistä yötä hotellissa, olin ajatellut viettäväni leppoisaa aikaa altaalla sekä kavereita nähden. Toki näin kavereita ja altaallakin tuli käytyä, mutta leppoisuus oli kaukana. Tehtävää riitti vielä aivan viimeisille minuuteille.

Lento Suomeen lähti keskiviikkoiltana. Lähtöpäivä sisälsi viimeiset pikaiset Marina-kahvit, viimeiset tavaran viennit, nettisopimuksen irtisanominen ja lankapuhelimen palauttaminen sekä asiointia DEWAssa (vesi- ja sähkölaitoksessa). Kaiken ehdimme tehdä ja lentokentällä olimme jopa puolisen tuntia ennen poikien tuloa. Kone olikin hieman myöhässä, joten saimme nauttia laatuajasta poikien kanssa lentokentällä. Herrat eivät oikein tätä laatuaikaa ymmärtäneet maukumisesta päätellen. Poikien lento jännitti minua hieman, varsinkin kun aluksi check-innissä löytyi vain paikka yhdelle kissalle ja kahdelle matkalaukulle (ja kissoja oli kaksi ja laukkuja viisi). Lopulta homma selvisi, onneksi tuo aviomies on sangen rauhallinen asioiden hoitaja. Minä kävelin kaukana virkailijoista, etten olisi suustani mitään sopimatonta päästänyt.

Mutta matka meni lopulta hyvin. Pojat tunnistivat heti tutun kodin ja menivät ruokakippojen paikalle odottamaan purtavaa. Ensimmäisenä yönä päästimme pojat myös makuhuoneeseen, kun ajattelimme, että ovat matkasta stressaantuneita. Eipä heillä mitään stressiä ollut, suurin huoli pojilla tuntui olevan mistä saa tarpeeksi ruokaa, olihan koko matka-aika ollut paastoa.

Jossain vaiheessa kirjoitin, että blogi tulee päivittymään kun minulla on jotain kirjoitettavaa Dubaista. Nyt olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että tämä blogi oli tässä, olihan blogin tarkoitus kertoa elämästämme Dubaissa eikä Dubaista Suomesta katsottuna. Toki, jos joku haluaa minulta jotain asiaan liittyvää kysellä, vastaan kyllä mielelläni. 

Elo Suomessa jatkuu lähes samanlaisena kuin aiemminkin. Aviomies aloitti eilen työt yrityksessä, jossa työskenteli ennen kuin lähdimme Arabian niemimaalle. Minulla työt alkavat ensi viikolla. Pojat katselevat kaihoisasti varpusten perään omassa ulkoilutilassaan. Mutta pientä muutosta on tullut. Luimme samaan aikaan uutisen ”muslimiasuun pukeutunut mies hyökkäsi kirkkoon Suomessa”. Kumpainenkin huudahti lähes samaan aikaan ”muslimiasu?”. Ehkäpä perspektiivi asioihin on tullut laajemmaksi kuin aiemmin.   

Mutta nyt kutsuvat purkamattomat matkalaukut. Tavarat mahtuvat kaappeihin tai sitten ei, inshallah. (No, ei tuo vuosi nyt noin paljoa vaikuttanut. Oikeasti pitäisi kirjoittaa tavarat mahtuvat kaappeihin tai jos eivät, niin sitten menemme ostamaan Ikeasta lisää kaappeja.)

Kiva kun jaksoit lukea, tack och adjö.
 
 

4 kommenttia:

  1. Kiitos mukavasta blogista ja tervetuloa takaisin Suomeen !
    Itselläni on ollut jonkin aikaa ilmassa mahdollinen työ Dubaissa, mutta näyttää vähän siltä, että suunnitelma joko kuivuu kokoon, tai kestää järjettömän kauan. Kävi niin tai näin, olen lukenut blogiasi mielenkiinnolla, ja nautin tyylistäsi kirjoittaa.
    Hyvää jatkoa teille kotimaassa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Toivottavasti työkuviot selviävät parhain päin. Aviomiehellä rekrytointiprosessi kesti lähes 15 kuukautta (eli kolmisen kuukautta kauemmin mitä lopulta oli töissä;).

      Mukavaa syksyn jatkoa!

      Poista
  2. Hei! Olen kauppatieteilijä ja aion lähteä töihin Dubaihin. Minua kiinnostaa tietää opettajan aviomiehenä, että paljonko opettaja saa palkkaa UAE:ssa ja minkä alojen opettajille on töitä tarjolla. Onko suomalaisille erityisopettajille töitä tarjolla, jos englannin taito on hyvä?

    VastaaPoista
  3. Tämän hetken tilanteesta en ole täysin perillä. Luulisin, että opettajien palkat ovat 10000-15000aed kuussa. Joissakin kouluissa kuukausipalkka voi olla 20000 dirhamin luokkaa.

    Britti- ja jenkkikoulut etsivät yleensä oman curriculuminsa mukaan jo opettaneita. Erityisopettajille toki tilanne voi olla toinen. Varsinaisia erityiskouluja on jonkin verran. Näissä ei oman kokemukseni mukaan painotettu niin paljoa tutkinnon suoritusmaata. Oman osaamisen ja opintojen kehuminen ja esille tuominen on työn haussa erittäin tärkeää. Samaa pätee englannin kielen taitoon. Vaatimattomuus ei ole tuolla hyve.

    VastaaPoista