Tajusin tänään etten ole viikkoon kirjoittanut
mitään. Taitaa olla pisin tauko blogissa täällä ollessa. Aika on vain mennyt
jotenkin joutuisasti. Ja tekstiä ei oikein tuntunut irtoavan.
Mutta viikon saldoa lyhkäisyydessään.
Pikku hiljaa kaveritkin palaavat kesälomiltansa. Parit
kahvittelut on jo pidetty. Yhden kanssa kävin Deira City Centerissä, jossa en
ollut aiemmin vieraillutkaan. Selkeästi vähemmän länsimaalaisia kuin lähempänä
kotia olevissa ostareissa. Mutta mukava oli paikka.
Lämmintä on edelleenkin yli 40 astetta päivisin.
Aikaa tulee vietettyä uimassa ja sisätiloissa. Korkean lämpötilan hyvä puoli
on, että kävelylenkit tulee tehtyä talomme kuntosalilla. Ulkona kävellessä
minulla tuppaa usein vauhti hidastumaan näkymiä ihmetellessä. Uiminen on
edelleen erittäin mukavaa. Välillä oleilen muutaman kymmentä senttiä syvässä
lasten altaassa, jossa on hieman mukavampi nauttia auringosta. Meidän talossa
lapset ovat usein porealtaassa touhuamassa ja jos lapsia ei ole, niin aikuiset
viettävät aikaa matalassa lasten altaassa. Edelleenkään tarkoituksena ei ole
paahtaa itseäni rusinaksi. Lämpö ja vesi vain ovat hyvin miellyttävä yhdistelmä.
Perjantaina kävimme aviomiehen ja ystävämme kanssa
sirkuksessa. Cirque Eloize yhdisti hienosti tanssia ja sirkusta. Oli oikein mukavaa
ja erilaista.
Tänään lauantaina menimme Satwaan räätälille.
Aviomies tilasi muutaman paidan. Kunhan paidat valmistuvat ja näemme laadun, teetämme
mahdollisesti muitakin vaatteita. Meistä kumpikaan kun ei ole aivan
standardikokoinen. Valitettavasti aviomies on se pitkä ja laiha.
Aviomies joskus lupasi lahjaksi timantin. Tämän
asian suhteen muistini on ollut erinomainen. Ruokakauppareissulla eksyin ”vahingossa”
ihastelemaan näitä Afrikan tähtiä. Sormus, joka minua eniten miellytti, oli
aviomiehen mielestä aivan liian Dubai-tyylinen. Kuulemma sitä katsoessa
tarvitsisi aurinkolasit, kun kivet niin loistavat. Dubai selkeästi muuttaa
naista. Ei se minusta vielä liian pramea ollut. Kuulemma Dubain vaikutuksen
huomaa siinä vaiheessa, kun alkaa ostaa eläinkuosisia vaatteita ja kenkiä.
Vajaa vuosi täällä ei onneksi ole tuonut muutosta vaate- ja kenkämakuun.
Pantterikuosiset kengät ovat jääneet kauppaan.
Kauppareissulla ostin jälleen kerran myös uuden
tyynyn. Saan erittäin helposti niskani ja hartiani jumiin, joten tyynyllä on
suuri merkitys. Olen aivan rakastunut Tempurin niskaa tukeviin tyynyihin.
Muilla en enää suostu nukkumaan. Nyt unohdin tyynyni Suomeen. Kolme viikkoa
muille tyynyillä sitkutellessani, olin valmis hankkimaan kyseisen tuotteen,
vaikka Suomessa minulla olikin käypä tyyny ja hintaa tyynylle on reilut 100
euroa. Tyynykaupassa mietimme kuinka monta Tempurin tyynyä minulle on jo
hommattu. Ei niihin yhden käden sormet riitä. Tyyny lähtee aina matkalle mukaan.
Niinpä yksi jäi kerran New Yorkin lentokenttähotelliin, toinen jäi toisella
kerralla Niagaralle. Yksi päätyi mökille, jokunen vain katosi (kuka nyt
muutaman vuoden takaisia asioita voi muistaa…).
Kai siitä leivästäkin on nyt pakko jotain
kirjoittaa, kun otsikossa jo mainitaan. (Nyt myönnettäköön, että kun ei nyt
oikein runosuoni syki, oli otsikon keksiminen todella hankalaa.) Ostettiin
tänään melko höttöjä sämpylöitä. Melkein kuin pullaa. Saa täällä kyllä sangen hyvääkin
leipää. Ja kotirouvan rankkaan arkeen parasta on, että leipä siivutetaan
kaupassa valmiiksi. (Ja nyt huomaan, että vaikutan aivan tyhjäpäiseltä
idiootilta, kun viipaloitua tuoretta leipää tässä hehkutan, mutta on se vaan
pieni kiva juttu. Dubai on vaikuttanut jälleen…).
Eipä ole tullut viikon aikana kuvia otettua, joten
kuvituksena olkoon aviomiehen iltapala.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti