Arkea

Kiva arki: Hyvin nukutun yön jälkeen lähdemme yhdessä aamupalalle. Aviomies lähtee töihin ja minä jään hotellille. Hotellin altaalla on kivasti tilaa, joten menen uimaan ja ottamaan aurinkoa. Uimisen jälkeen onkin hyvä lähteä katsomaan kissoja. Tarpeeksi herkkuja annettuani palaan hotellin lähistöllä oleviin huonekaluliikkeisiin ja löydän ihania huonekaluja halvoilla hinnoilla. Päivän aikana olen saanut aviomieheltä viestin, että viisumi on tullut ja tilin avaaminen onnistui ja siten saamme kohta shekkivihkon. Jossain välissä tapaan muita suomalaisia ja saan heiltä hyviä vinkkejä elämiseen Dubaissa. Illalla, kun aviomies tulee töistä, käymme syömässä jossain lähellä olevassa ravintolassa eikä loppulasku ole päätä huimaava. Jos jaksamme, käymme myös hotellin kuntosalilla (!). Ennen nukkumaan menoa vielä tvkaistalta hyvän sarjan katselua, lasillinen viiniä ja sitten hyvää yötä.

Ei niin kiva arki: Yöllä on tullut herättyä, kun asiat pyörivät mielessä. Aviomies lähtee aamupalalle ja töihin, minä yritän vielä saada unta. No, unihan ei tule, joten raahaudun aamiaiselle, jonka saksalaiset turistit ovat vallanneet. Uima-allasosasto on myös kokenut saksalaisten invaasion, joten se tämän päivän uinneista. Joudun odottelemaan hotellilla jonkun aikaa, koska aviomies odottaa tietoa netissä olevasta lomakkeesta, joka pitäisi printata ja täyttää tänään. Ja koska aviomiehellä on töissä nettihakemus hylätty jo vaikka kuinka monta kertaa, odotan minä hotellilla netin ääressä, kunnes tieto oikeasta lomakkeesta tulee. Tämän jälkeen lähden katsomaan kissoja, mutta taksikuski ei tiedä minne mennä. Osoitteethan ovat aivan yliarvostettuja, eihän niitä aina tarvitse olla tai ei ainakaan tarvitse tietää. Lopulta pääsen kuitenkin herroja tapaamaan. Pois lähtiessä tulee ”huono omistaja”-fiilis, kun pojat pitää jättää hoitolaan. Käyn jälleen katsomassa huonekaluja ja huomaan, että aikaisemmin löytämäni edulliset puuhuonekalut ovat todennäköisesti valmistettu Malesian sademetsän viimeisestä tiikistä. Ikea siis kutsunee meitä. Illalla aviomies tulee töistä ja ilmoittaa ettemme voi saada vielä omaa asuntoa, koska henkilö, joka asuntoasiaa työpaikalla hoitaa, on viikon työmatkalla. Illalla nukahdan kesken Hercule Poirotin ja kidnappaaja jää selvittämättä.

Onneksi arkipäivät ovat useimmiten sekoitus näitä kahta, painottuen ensimmäiseen:)