lauantai 29. joulukuuta 2012

Ihanaa elämää?


Elämä Dubaissa on pääasiallisesti helppoa. Ruoka kaupassa on halpaa, ravintoloita löytyy joka lähtöön, taksit maksavat vain muutaman euron, kaupoista saa kaikkea mahdollista, asuintalot ovat kivoja altaineen ja kuntosaleineen. Näistä iloista pääsee täällä usein nauttimaan, jos sattuu olemaan (usein) länsimaalainen koulutettu henkilö.

Elämä Dubaissa on sangen erilaista, jos jo alussa sattui saamaan toisenlaiset kortit käteensä. Jos sattui syntymään köyhään intialaiseen perheeseen, eikä vanhemmilla ollut varaa kouluttaa lastaan, Dubai näyttää aivan toisenlaiselta. Moni intialainen, pakistanilainen, filippiiniläinen tai afgaani on muuttanut Dubaihin huonosti palkatun työn perässä. Asunnot ovat jossain kerrostalokomplekseissa aavikolla, huoneen jakaa viisi muuta maanmiestä. Töitä tehdään kuutena päivänä viikossa, kahdeksan tunnin työpäivä on unelma. Työnantaja on ottanut työntekijän passin haltuunsa, joten eläminen on hyvin rajoitettua. Ammattijärjestöjä ei ole, kukaan ei pidä tienrakentajan puolta jos palkka jää saamatta.

Toisaalta työtahti ei ole järin kummoinen. Muun muassa kotikatumme tietyöt etenevät sangen hitaasti. Olen itse kuitenkin ihan tyytyväinen miesten hitaaseen tahtiin, eipähän ainakaan kulu energiaa eikä mene niin paljoa rahaa ruokakuluihin. Tietyömaalla miesten työkalut ovat alkeelliset. Kalliimmaksi tulisi ostaa kunnon työkalu kuin palkata halpa työläinen, joten miehet lapioivat käsin peltilevyä muistuttavalla lapiolla kuoppia maahan. Olisihan se toki kivempi, että tietyöt valmistuisivat nopeammin, työntekijöillä olisi parempi palkka ja paremmat työkalut.

Työntekijöiden huonoon asemaan kiinnitettiin huomiota, kun rakentajien palkat jäivät pitkältä ajalta saamatta Burj Khalifan työmaalla. Kotimaahankaan ei voinut palata, kun passi oli ”tallessa” työnantajalla ja lentomatkat aivan liian kalliit. Nyt joitakin säädöksiä työntekijöiden aseman parantamiseksi on otettu käytäntöön.

Tässä vaiheessa mieleen tulee ajatus, että näillä henkilöillä on kuitenkin töitä. Toisaalta yhteiskuntaa ja koulutusjärjestelmää ei välttämättä kehitetä, kun on vielä olemassa näitä töitä, joita en usko kenenkään suomalaisen noilla ehdoilla tekevän.

Tänne muuttaessa kävin mielessäni kamppailua elämästä Dubaissa. Voimmeko asua yhteiskunnassa, jossa tasa-arvo on käytännössä vain kaukainen käsite? Lopulta päädyin ajatukseen, etten voi maailmaa pelastaa kerralla. Mutta voin kuitenkin omilla, pienillä, teoillani helpottaa siirtotyöläisen pitkää päivää. Jos olen saanut jonkinmoista palvelua, annan tippiä. Joskus tosin palvelu on ollut hyvin töykeää, tällöin tippikin on jäänyt maksamatta. Erityisesti mieleeni jäi taksikuskin iloinen toivotus annettuani hänelle 5 dirhamin (1 euron) tipin 15 dirhamin taksimatkasta ”thank you miss Finland!”. Jos olisin antanut hänelle 10 dirhamin tipin, olisin varmasti ollut miss Universum.

Pari päivää yllä olevan tekstin kirjoittamisen jälkeen oli paikallisessa lehdessä uutinen, jossa kerrottiin huoltoaseman työntekijän saaneen potkut, koska piti tipit itsellään. Työntekijöiden pitää kyseisessä firmassa riisuutua alusvaatteisilleen, jotta tippien piilottaminen ei olisi mahdollista. Paikallinen lakimies kyllä lehdessä totesi, ettei tämä ole laillista, mutta tuskinpa tilanteeseen tulee muutosta. 

1 kommentti:

  1. Paras kirjoituksesi tähän mennessä.

    terv.sisko

    VastaaPoista