Elämä Dubaissa on pääasiallisesti helppoa. Ruoka
kaupassa on halpaa, ravintoloita löytyy joka lähtöön, taksit maksavat vain
muutaman euron, kaupoista saa kaikkea mahdollista, asuintalot ovat kivoja
altaineen ja kuntosaleineen. Näistä iloista pääsee täällä usein nauttimaan, jos
sattuu olemaan (usein) länsimaalainen koulutettu henkilö.
Elämä Dubaissa on sangen erilaista, jos jo alussa
sattui saamaan toisenlaiset kortit käteensä. Jos sattui syntymään köyhään
intialaiseen perheeseen, eikä vanhemmilla ollut varaa kouluttaa lastaan, Dubai
näyttää aivan toisenlaiselta. Moni intialainen, pakistanilainen,
filippiiniläinen tai afgaani on muuttanut Dubaihin huonosti palkatun työn
perässä. Asunnot ovat jossain kerrostalokomplekseissa aavikolla, huoneen jakaa
viisi muuta maanmiestä. Töitä tehdään kuutena päivänä viikossa, kahdeksan
tunnin työpäivä on unelma. Työnantaja on ottanut työntekijän passin haltuunsa,
joten eläminen on hyvin rajoitettua. Ammattijärjestöjä ei ole, kukaan ei pidä
tienrakentajan puolta jos palkka jää saamatta.
Toisaalta työtahti ei ole järin kummoinen. Muun
muassa kotikatumme tietyöt etenevät sangen hitaasti. Olen itse kuitenkin ihan
tyytyväinen miesten hitaaseen tahtiin, eipähän ainakaan kulu energiaa eikä mene
niin paljoa rahaa ruokakuluihin. Tietyömaalla miesten työkalut ovat
alkeelliset. Kalliimmaksi tulisi ostaa kunnon työkalu kuin palkata halpa
työläinen, joten miehet lapioivat käsin peltilevyä muistuttavalla lapiolla
kuoppia maahan. Olisihan se toki kivempi, että tietyöt valmistuisivat
nopeammin, työntekijöillä olisi parempi palkka ja paremmat työkalut.
Työntekijöiden huonoon asemaan kiinnitettiin
huomiota, kun rakentajien palkat jäivät pitkältä ajalta saamatta Burj Khalifan
työmaalla. Kotimaahankaan ei voinut palata, kun passi oli ”tallessa”
työnantajalla ja lentomatkat aivan liian kalliit. Nyt joitakin säädöksiä
työntekijöiden aseman parantamiseksi on otettu käytäntöön.
Tässä vaiheessa mieleen tulee ajatus, että näillä
henkilöillä on kuitenkin töitä. Toisaalta yhteiskuntaa ja koulutusjärjestelmää
ei välttämättä kehitetä, kun on vielä olemassa näitä töitä, joita en usko
kenenkään suomalaisen noilla ehdoilla tekevän.
Tänne muuttaessa kävin mielessäni kamppailua
elämästä Dubaissa. Voimmeko asua yhteiskunnassa, jossa tasa-arvo on käytännössä
vain kaukainen käsite? Lopulta päädyin ajatukseen, etten voi maailmaa pelastaa
kerralla. Mutta voin kuitenkin omilla, pienillä, teoillani helpottaa
siirtotyöläisen pitkää päivää. Jos olen saanut jonkinmoista palvelua, annan
tippiä. Joskus tosin palvelu on ollut hyvin töykeää, tällöin tippikin on jäänyt
maksamatta. Erityisesti mieleeni jäi taksikuskin iloinen toivotus annettuani
hänelle 5 dirhamin (1 euron) tipin 15 dirhamin taksimatkasta ”thank you miss
Finland!”. Jos olisin antanut hänelle 10 dirhamin tipin, olisin varmasti ollut
miss Universum.
Pari päivää yllä olevan tekstin kirjoittamisen
jälkeen oli paikallisessa lehdessä uutinen, jossa kerrottiin huoltoaseman
työntekijän saaneen potkut, koska piti tipit itsellään. Työntekijöiden pitää
kyseisessä firmassa riisuutua alusvaatteisilleen, jotta tippien piilottaminen
ei olisi mahdollista. Paikallinen lakimies kyllä lehdessä totesi, ettei tämä
ole laillista, mutta tuskinpa tilanteeseen tulee muutosta.
Paras kirjoituksesi tähän mennessä.
VastaaPoistaterv.sisko